Suomalainen "hyvä bisnes"

Jos valtiovarainministeri Urpilaisen (SDP) laskelmat pitäisivät paikkaansa Suomi tienasi (!) hänen johtamillaan neuvotteluilla miljoona euroa tunnissa. Pitäisi ehkä kysyä, olisiko ministerin kannattanut pysyä Brysselissä hiukan pidempään - olisi samalla tienattu hiukan enemmänkin Suomen velkoihin  sen sijaan, että joudumme nyt ottamaan reilut 1.4 miljardia euroa ylimääräistä velkaa.

Velkarahallahan on maksettava v. 2013 Suomen osuus - 1.4 miljardia - kerralla. Suomen, jonka nyt pitäisi tämän hallituksemme johdolla holtitonta lainanottoa vähentää. Suomen, jossa ollaan huikeiden veronkorotusten ja säästöjen edessä. Hallitus peräänkuuluttaa vastuuta, mutta ei sitä itse kanna - ainakaan suomalaisista.

Ilmeisesti meillä menee paremmin kuin tiedämmekään, koska meillä on ministeri Urpilaisen mukaan mahdollisuus näin huolettomasti lisävelkaantua. Urpilaisen lupaamat täydet vakuudet ovatkin 20 % osavakuuksia, jos edes niitä. Kukaan ei voi tietää mitä 30 vuoden aikana tapahtuu, paitsi ilmeisesti nykyinen hallituksemme. Tilanteessa, jossa hädin tuskin talouden suuntia voidaan ennustaa kuukautta eteenpäin, he kykenevät ennustamaan pitkälle tulevaisuuteen. Jokainen voi tehdä mielessään aikamatkan 30 vuotta taaksepäin ja miettiä olisiko silloin osannut arvioida mikä on maailman tilanne nyt.

Ministeri Urpilaisen mukaan meidän tulee olla kuitenkin tyytyväisiä saavutettuun neuvottelutulokseen. Tätä farssia ja lopputulosta esimerkiksi viime viikon kyselytunnilla kilvan hallituspuolueet kehuivat. Minua ennemmin hävettäisi.

Mistä otetaan seuraavat säästöt, joita todennäköisesti on tulossa jo ensi vuonna?

Otetaanko säästöryhmäksi lapset ja nuoret? Otetaanko vanhukset? Pienipalkkaiset työntekijät? Työttömät, jotka turhaan hakevat edes muutaman kuukauden työpätkiä?  Yksinhuoltajat? Opiskelijat?

Vai otetaanko joku uusi haittavero, joka kohdistuu mahdollisimman raa’alla kädellä pienituloisiin tai pienyrittäjiin kuten tekevät jo nykyisetkin verojenkorotukset? Onhan meillä vielä vaikka mitä verotettavaa. Tältä hallitukselta ei varmasti mielikuvitusta puutu, sen verran vilkasta se tuntuu olevan ”vastuullisen politiikan" ja "suomalaisten edun" käsitteidenkin suhteen.

Ei tätä hallitusta huoleta, että epäoikeudenmukaisuus ja eriarvoisuus Suomessa kasvavat.

Lapsia ja nuoria pelottaa tulevaisuudessa eniten köyhyys. Lastensuojelun ammattilaiset vetoavatkin osaltaan voimakkaasti lapsiköyhyyden vähentämisen puolesta, joka on kolmikertaistunut 1990 - luvulta tarkastellen. Köyhyys tiedetään suurena uhkana vanhemmuudessa jaksamiseen. Tiedetään myös, että sosiaalisella perimällä on voimakas merkitys lasten ja nuorten tulevaisuudelle.

Alle 30 - vuotiaita nuoria ja nuoria aikuisia jää työkyvyttömyyseläkkeelle keskimäärin viisi päivässä ja suunta on kasvava. Suurin eläkkeelle jäännin syy on masennus. Tätä kasvua ei ole pystytty katkaisemaan nykyisillä keinoilla ja huomattavia lisäpanostuksia ennaltaehkäisevään mutta myös kuntouttavaan työhön tarvittaisiin kipeästi.  Nuorten yhteiskuntatakuu on kaunis ajatus, mutta ei sillä ratkaista näitä syvempiä ongelmia, joiden vuoksi lasten ja nuorten syrjäytyminen ja osattomuuden kokemukset kasvavat vuosi vuodelta.

Samaan aikaan silmää räpäyttämättä ja toinen toistaan kehuen ministeri Urpilainen ja hallitus ovat valmiita ottamaan valtavan lisävelan - 1,4 miljardia - antaakseen sen pysyvään vakausmekanismiin. Näitä ovat tämän hallituksen arvovalinnat.

Pelkästään tuon summan karkea korkomeno on kymmeniä miljoonia euroja vuodessa. En jaksa uskoa, että tämänkään kertainen ”Suomen hyvä bisnes” olisi niin hyvä, että saatavilla voitoilla nuo korkomenot katettaisiin. Julkisuudessa olevien tietojen mukaan Suomen velvoitteiden ja vastuiden määrä on jo jopa 30 miljardia euroa. Edes media ei saa tarkkaa tietoa laskelmiensa pohjaksi.  Todennäköistä onkin, että tuo summa on arvioitu alakanttiin.

Suomen harjoittama tuottoisa bisnes onkin osoittautunut kaikkea muuta kuin tuottoisaksi - paitsi pankkien omistajille ja pelureille. Bisnes rahoitetaan niillä säästöillä ja veronkorotuksilla, joita suuressa keltaisessa kirjassa - Valtion talousarvioesityksessä v. 2012 - esitetään. Nämä säästöt ja korotukset kurittavat kaikista eniten pieni- ja keskituloisia palkansaajia ja pienyrittäjiä mutta myös sosiaaliturvan varaan joutuneita. Ulkomaalaisten pankinomistajien bonukset säästetään veroeuroistamme sen sijaan, että niitä käytettäisi suomalaisten hyväksi. Niiden, jotka ovat todellisessa arkipäivän hädässä ja taistelevat päivittäisen selviämisen ja epätoivon pyörteissä.

 Ministeri Urpilainen ei antanut viime viikon kyselytunnilla Timo Soinin kysymykseen vastausta - voisiko Suomi jäädä kokonaan ulkopuolelle näistä tukipaketeista? Suomi voisi jäädä pois  tukipaketeista. Se on ollut koko ajan tiedossa ja myös Perussuomalaisten linja. Suomalaisia pelotellaan kaikilla kauheuksilla, mitä tapahtuisi, jos emme ole mukana. Todellisuudessa pelätään sitä, että Euroopan liittovaltiokehitys vaarantuu ja demokratia saisi niskalenkin markkinavoimista.

EU:n perussopimuksen yksikään pykälä ei velvoita vastaamaan toisen maan veloista, päinvastoin. Voidaankin kysyä mitä merkitystä on sopimuksilla ja kirjatuilla säännöillä jos niitä lähtökohtaisesti kuitenkin toistuvasti rikotaan?

Suomen nykyinen hallitus jatkaa edellisen hallituksen piittaamattomuutta yhteisesti sovituista säännöistä ja salailee tekosiaan. Miten mikään taho voi olla enää varma mitkä sopimuskohdat ovat enää päteviä ja mitä sääntöjä kunnioitetaan? Nykyinen hallitus ja sen ministerit ovat nostaneet itsensä sopimusten ja sääntöjen yläpuolelle, juuri kuten edellinen hallituskin.

Sen sijaan tavallisen kansalaisen valintojen ja moraalin perään huudellaan. Viimeksi tänään Paavo Lipponen (SDP) oli huolissaan siitä, millaista viimeaikainen kehitys Suomessa on arvojen kunnioittamisen suhteen ollut. Lipposen mielestä kehitys on ollut huolestuttavaa. Presidentin hän näkee arvojohtajana.

Perussuomalaiset ovat arvojen puolesta huolissaan myös, tosin eri syistä kuin SDP. Meistäkin arvojen kunnioittamisen väheneminen on huonoa kehitystä. Me puolustamme demokraattisia arvoja. Demokraattiset arvot ovat olleet hallitusvallasta nauttivien osalta unohduksissa tai jopa tarkoituksellisesti hylätty. Timo Soini olisi esimerkillinen demokratiaa ja suomalaisuutta kunnioittava arvojohtaja Suomelle.

SDP:n kannatus onkin laskusuunnassa ja voisin sanoa, että ei tässä vielä kaikki.  Puolue teki hurjan nousun kevään eduskuntavaaleissa, mutta nyt nähdään kuinka bluffille rakennetulle korttitalolle on käymässä. Sopiikin kysyä missä on hallituksen ja ministeri Urpilaisen arvopohja? Se ei ainakaan kumpua niistä lähtökohdista, että pidetään huolta kaikenikäisistä suomalaisista kaikkialla Suomessa.

Perussuomalaisilla on syytä olla tyytyväisiä - linjamme on johdonmukainen, kestävä ja perustuu selkeälle arvopohjalle. Me olemme pitäneet kiinni omista vaalilupauksistamme ja teemme suoraselkäistä politiikkaa - juuri sitä, mitä äänestäjät meiltä ovat odottaneetkin.