Nuorten koulutus ja työttömyys - tuottoisa bisnes

Yhteiskuntaamme on rakennettu tehokas valtion rahoittama bisnes, jota pyöritetään nuorten avulla. Tätä bisnestä kutsutaan myös nuorisotyöttömyyden hoitamiseksi ja kaikille nuorille opiskelupaikan saamiseksi.

Palkattomasta työharjoittelusta on tehty toimiva ilmaisen työvoiman hyödyntämissysteemi, jota käytetään erityisesti julkishallinnossa, mutta myös yksityisellä sektorilla. Tästä keskustelua on pyritty opiskelijoiden taholta herättelemään, tuloksetta. Netistä voidaan löytää jopa ohjeita työnantajille, kuinka hyödyntää tätä ilmaista työvoimaa mahdollisimman tehokkaasti. Systeemi toimii, koska oppilaitoksiin ja työvoimapoliittisiin koulutuksiin lisätään opiskelijapaikkoja yhä kiihtyvällä vauhdilla kaunistelemaan tilastoja.

Valtion tukien väärinkäytöstä olemme voineet lukea aika-ajoin. Julkitulleet väärinkäytökset ovat uskoakseni jäävuoren huippu. Tällä hetkellä näen, että ammatillista koulutusta antavia oppilaitoksia ja yksityisiä toimijoita meillä on Suomessa liikaa. Alalle on jopa tunkua ja yksityisiä oppilaitoksia perustetaan mielellään. Laadukkaan opetuksen toteutumista ei valvota tehokkasti.  

Myös ammatti-opistoja liikelaitostetaan kovaa vauhtia. Oppilaitosten nykyinen tehtävä on tehdä tulosta kuten minkä tahansa vapailla markkinoilla toimivan yrityksen ja sitä tehdään kouluttamalla mahdollisimman paljon opiskelijoita valtion tukemana. Vastuuta nuorten työllistämisestä sen sijaan ei kanneta. Tähän voisi tulla muutos, jos näiden liikelaitosten valtion tuella tekemät voitot ”korvamerkittäisiin” nuorten työllistämistoimenpiteisiin - esimerkiksi nuorten yrittäjyyden tukemiseen vaikkapa erityisillä nuorten yrityslainoilla - sen sijaan, että kunnat ja muut sijoittajat saavat käyttää voitot mihin haluavat.  

Valmisteilla on myös laki EU:n painostamana ja EVA:n puuhastelemana, että valtiolliset ja kunnalliset liikelaitokset tulisi yhtiöittää, jotta yksityinen sektori pääsisi Suomen markkinoilla vielä vahvemmin toimimaan. Oppilaitoksille ja koulutukseen tämä tarkoittaisi sitä, että koulutuksesta tulisi täysin vapaan kilpailun kohde – kuka halvimmalla tuottaa, siltä ostetaan. Rahallisia pikavoittoja sijoittajille saataisi, mutta pitkäaikaisen tuoton – eli opiskelijan ammattitaidon (muusta puhumattakaan)  – kustannuksella.

Lain läpimeno tarkoittaa käytännössä myös sitä, että esimerkiksi väärinkäytöstilanteissa – kuten taannoin oppisopimuskoulutuksissa tapahtui – väärinkäytettyjä tukia on mahdoton periä takaisin. Nyt niiden periminen vielä onnistuu kunnilta, koska liikelaitokset ovat osa kuntaa eivätkä oikeushenkilöitä. Mistäs peritään jatkossa, jos ja kun kyseessä onkin oikeushenkilö joka voi tehdä tarvittaessa konkurssin? Lakimuutoksella lisätään siis väärinkäytösten mahdollisuutta ilman kenenkään todellista vastuuta toiminnasta.

Työvoimapoliittisina toimenpiteinä nuorelle tarjotaan joko työharjoittelua tai työelämävalmennusta. Pitkäaikaisina työllistävinä toimenpiteinä nämä toimivat erittäin harvoin. Niidenkin avulla saadaan kuitenkin tilastoja kaunisteltua. Myös nämä toimivat kunnille ja työnantajille erinomaisina keinoina saada puoli-ilmaista työvoimaa. Useat työllistämistoimenpiteet, jotka luotiin tilapäissysteemiksi 90 – luvun laman jälkeistä työttömyyttä helpottamaan, ovat vakiintuneet halvan työvoiman käyttämiseksi.  Jos nuori kieltäytyy osallistumasta työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen, on mahdollista sanktioilla saada nuori ”ruotuun” ja halpatyövoimaksi markkinoille. (Sen verran ohi aiheen, että tämäkin systeemi toimii kaikenikäisten työttömien nöyryyttämistoimenpiteenä.)

Osa nuorista (ja aikuisista) ohjataan työvoimapoliittisiin koulutuksiin, joita pääsääntöisesti tuottavat ammattioppilaitokset tai yksityiset toimijat. Kuten muustakin nuorten (ja aikuisten) koulutuksesta, tästäkin on tehty tietyille toimijoille liiketoimintaa, jossa liikkuu rahaa satoja miljoonia euroja ellei jopa enemmänkin. Yrittäessäni valtion talousarviosta ko. lukuja laskea tarkasti yhteen, osoittautui se  varsin haastavaksi koska määrärahat tulevat usealta eri momentilta ja ministeriöstä.

Ammattikouluihin luodut ns. ammattistartti - luokat peruskoulusta tuleville nuorille, joiden todistus ei riitä opiskelupaikkaan tai jotka eivät tiedä mitä haluavat tehdä isona, on myös ammattioppi(liike)laitosten tuottamaa  bisnestä. Ammattistartin tarpeellisuuden on kyseenalaistanut myös kuntaliitto. Näen, että tarkoituksenmukaisempi olisi kymppiluokan palauttaminen. Kymppiluokan tulisi olla vaihtoehto ammattikoulujen ja lukioiden rinnalle peruskoulunsa päättäville nuorille.

Kympillä tulisi voida paitsi parantaa peruskoulun numeroita, myös suorittaa ammattikoulujen perusopintoja jokaisen nuoren omaan tahtiin. Näin luotaisi jo pohjaa tuleviin ammattikoulun opintoihin.  Se mahdollistaisi myös nuorelle vuoden lisäaikaa miettiä ja kypsyä. Erityisesti soisin sen mahdollisuuden syrjäseutujen nuorille, jotka joutuvat muuttamaan peruskoulusta toiselle paikkakunnalle mikäli eivät mene lukioon.  Ammatillisiin oppilaitoksiin saadaan ainakin täällä Lapissa huomattava määrä opiskelijoita lisää vuositasolla, kun kymppiluokkia ei ole.  Samalla saadaan myös niitä opiskelijoita, jotka olisivat tarvinneet vuoden lisää kypsymistä – toisin sanoen nuoria, jotka joutuvat palaamaan takaisin kotipaikkakunnalle eritystuen piiriin.

www.hannamantyla.fi