*

Hanna Mäntylä - Perussuomalainen perusnainen

Vanhuspalveluiden tulevaisuudesta

Kävimme eilen keskustelun eduskunnassa budjettikäsittelyn lisäksi myös useista muista hallituksen esityksistä. Niistä yksi oli HE240/2014 eli hallituksen esitys vanhuspalvelulain muuttamisesta

Tämä hallituksen esitys iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista tähtää laatusuositusten mukaiseen palvelurakennemuutokseen iäkkäiden palveluissa. Tavoitteena on vähentää ympärivuorokautista hoitoa ja erityisesti laitoshoitoa sekä lisätä avopalveluja kuten kotihoitoa. THL:n antaman arvion mukaan 12 % nykyisistä laitoshoidon asukkaista voitaisiin hoitaa muulla tavoin. 30 % tehostetun palveluasumisen asukkaista voisi asua kotona.

Palvelurakennemuutoksella hallitus tavoittelee myös säästöjä, jotka ovat tarpeen huoltosuhteen heiketessä sekä heikon taloustilanteen jatkuessa. Hallitus on arvioinut, että palvelurakennemuutos hidastaisi iäkkäiden sote – palveluiden kustannusten kasvua noin 300 miljoonalla eurolla vuonna 2017.

Perussuomalaisten mielestä palvelurakennemuutos ja avopalvelujen lisääminen ovat lähtökohtaisesti kannatettava asia edellyttäen, että avopalvelut toteutetaan laadukkaasti, niihin varataan riittävät resurssit ja että palvelurakennemuutos tehdään hallitusti. Kannatamme myös siirtymistä ympärivuorokautisesta hoidosta avopalveluihin silloin, kun se on aidosti asiakkaan tai potilaan edun mukaista. Sen sijaan emme kannata sitä, jos kyseessä on puhdas säästötoimi tai jos sillä mitenkään vaarannetaan ikääntyvän oikeus arvokkaaseen saati turvalliseen elämään.

Tämän vuoksi sosiaali- ja terveysvaliokunnassa jätimme esitykseen vastalauseen lausumaesityksineen.

Arvokas vanhuus on aina yksilön yksilöllinen kokemus, johon voidaan ja johon kuuluukin luoda tietty mittaristo, mutta sekään yksin ei käsitteenä takaa sen toetutumista saati kokemusta, on vanhus siten kotona tai laitoksessa. Kyse on laajasta kokonaisuudesta, jota pyrimme tuomaan esiin vastalauseessa, jossa teimme kuusi lausumaesitystä.

Pidämme epärealistisena hallituksen oletusta ympärivuorokautisen hoidon tarpeen vähenemisestä väestörakenteeseen peilaten. Kyseenalaistamme myös hallituksen arviot rakennemuutoksen tuomista säästöistä.

Ympärivuorokautisen hoidon tarve ja samalla kustannukset todennäköisesti kasvavat voimakkaasti tulevaisuudessa. Suomi kuuluu niihin Euroopan maihin, joissa kaikkein iäkkäimpien osuus väestöstä kasvaa nopeimmin.  Iäkkäimmille on tyypillistä mm. heikko toimintakyky ja muistisairaudet, ja heidän hoitonsa toteuttaminen edellyttää usein ympärivuorokautista turvaa – usein siis joko laitoshoitoa tai tehostettua palveluasumista. 

Omaisilta on tullut vakavia viestejä siitä, että joissain paikoissa jopa yövalvonta on lakkautettu. Kuinka silloin, jos vanhus laitetaan kotiin säästösyistä, vaikka hän tarvitsisi ympärivuorokautista hoivaa ja turvaa? Perussuomalaiset nostavatkin esiin vastalauseessaan, että avopalvelujen kehittämisestä huolimatta pitää jatkossakin ympärivuorokautista hoitoa tarjota riittävästi, laadukkaasti ja turvallisesti.

Hallitus on siis ajamassa erityisesti laitoshoitoa alas samalla, kun sen tarve tai sitä korvaavan tehostetun palveluasumisen tarve ikärakenne huomioiden kasvaa. Jatkossa on suuri riski siihen, että avopalveluiden piirissä onkin yhä huonokuntoisempia ja iäkkäämpiä henkilöitä, jos palvelurakenneuudistusta ei tehdä hallitusti. 

Hallittu uudistuksen toteuttaminen edellyttää avopalvelujen määrätietoista kehittämistä, mukaan lukien kuntoutus ja erilaiset asumismuodot kuten perhehoito.  Avopalvelujen määrää ja henkilökuntaa on lisättävä ja koulutusta on vahvistettava tunnistamaan erilaiset vanhusten tarpeet. Hallittu uudistus vaatii valmiutta kehittää myös henkilöstörakennetta vanhuspalveluissa sekä myös vahvaa johtamisosaamista, jossa henkilöstön resurssit kyetään ohjaamaan ja kohdentamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Avopalvelujen kehittäminen vaatii myös eri kuntoutusmuotojen tunnistamista ja kehittämistä sekä psyko–fyysisen kokonaiskuvan ymmärtämistä ikääntyvän elämänlaadun parantamiseksi.

Hallituksen esityksessä todetaan vain lyhyesti, että laitoshoitoa karsittaessa on tarpeen lisätä resursseja avopalveluun. Esitys lähinnä näin ollen toistaa Ikähoiva -työryhmän lausuntoa, jonka mukaan laitospaikkojen vähentäminen edellyttää muiden palveluiden lisäämistä ja kehittämistä. Tämä nyt on varmasti itsestäänselvyys. Hallitus ei kuitenkaan ole millään säädöksellä lisäämässä henkilökunnan tai hoidon määrää avopalveluissa, kuten kotihoidossa saati että esiin olisi nostettu konkreettisia toimenpiteitä.  Tämä onkin yksi merkittävä puute hallituksen esityksessä. 

Jo nyt monessa kunnassa avopalveluiden resurssit ovat riittämättömät ja tästä vanhushuollon ammattilaiset ovat jo pitkään tuoneet esiin vakavaa huoltaan. Kyse on myös hoitohenkilöstön työn mielekkyydestä ja työssä jaksamisesta, sillä jatkuva kiire ja aikapula kuormittavat hoitohenkilökuntaa palvelun saajasta puhumattakaan. Lisäksi uuden sosiaalihuoltolain myötä kotipalvelujen tarve kasvaa entisestään, kun myös lapsiperheille on tarjottava vahvemmin matalan kynnyksellä apua.

Hallitus ei ole huomioinut kaikkein iäkkäimpien ja huonokuntoisten määrän saati hoidon tarpeen kasvua realistisesti, eikä tee riittäviä korvaavia toimenpiteitä vähentäessään laitoshoitopaikkoja. Haasteita siis on tiedossa.

Perussuomalaisten mielestä laitoshoidon perusteiden kiristäminen ei saa johtaa missään olosuhteissa siihen, että laitoshoitoa tarvitseva iäkäs henkilö jäisi sen ulkopuolelle. Herää myös vakava huoli siitä kehityssuunasta, johon tämä pahimmillaan johtaa eli käykö lopulta niin, että vain kaikkein varakkaimmat voivat ostaa tarvitsemansa palvelut yksityiseltä palveluntuottajalta. Tästä huolesta olen kirjoittanut mm. huhtikuussa tässä blogissani.

Emme missään tapauksessa hyväksy sitä, että ikääntyvän sosio-ekonominen asema määrittelisi sitä, millainen on arvokas vanhuus. Katsomme, että niin maantieteellisesti, inhimillisesti kuin taloudellisesti tarkastellen kaikilla tulee olla samanvertainen oikeus arvokkaaseen vanhuuteen. On todellinen uhka, että hallituksen esitys johtaa siihen, että vanhusten keskinäinen eriarvoisuus kasvaa mikäli selkeitä ja konkreettisia toimenpiteitä ei tuoda lainsäädäntöön tai hallitusta ei velvoiteta toimenpiteisiin, jotka tuomme hallituksen esitykseen jättämässämme vastalauseen lausumaehdotuksissa esiin.

Iäkkäiden määrän kasvaessa yhä useampi toimii omaishoitajana läheiselleen, ja omaishoitajien määrän voidaan arvioida kasvavan tulevaisuudessa. Myös yhä useampi omaishoitajana toimiva on edelleen itse työelämässä. Näin myös työikäinen omaishoitaja on vaarassa uupua, mikä voi lyhentää myös työuria. Suuri uupumisen riski on myös niillä omaishoitajilla, jotka eivät ole työelämässä, jos ja kun yhä huonokuntoisemmat vanhukset jäävät vaille tarvitsemaansa laitospaikkaa.  Lisäksi omaishoitajat saavat edelleen liian vähän tukea kunnilta ja alueelliset erot tuen saamisessa ovat suuret. Perussuomalaiset vaativatkin omaishoitajien aseman kokonaisvaltaista parantamista mukaan lukien omaishoitajien yhdenvertainen ja riittävä tuki. Vaadimme uuden omaishoitajalainsäädännön pikaista valmistelun aloittamista.

Tulevaisuuden vanhuspalvelut vaativat vielä paljon työstämistä ja kokonaisvaltaisen palvelurakenneuudistuksen. Se puolestaan liittyy vahvasti moneen muuhun meneillään olevaan lainsäädäntöuudistukseen (mm. sosiaalihuoltolaki, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki, perhehoitolaki, laki asiakasmaksuista) sekä rahoitusuudistuksen tarpeeseen koko sote–järjestelmän osalta. Kokonaiskuva on tulevaisuudessa nähtävä, jotta pystymme turvaamaan laadukkaat, riittävät ja ennen kaikkea vanhuksen yksilöllisestä tarpeesta lähtevät palvelut. 

Perussuomalaisten mielestä hallituksen tulisi tarkastella myös näiden lakien yhteisvaikutuksia, jotta arvokas vanhuus voidaan aidosti turvata ja lain tavoitteet toteutuvat parhaalla mahdollisella tavalla.

Perussuomalaiset haluavat antaa ikääntyville oikeuden ja mahdollisuuden asua myös kotona mahdollisimman pitkään. Katsomme kuitenkin, että vanhukselle on annettava mahdollisuus myös laitoshoitoon, jos se on vanhukselle parempi vaihtoehto ja/tai vanhuksen oma tahto. 

Myös laitoshoidossa on entistä vahvemmin kiinnitettävä huomio kokonaisvaltaisten kuntoutuspalveluiden saatavuuteen ja vanhusten elämänlaadun parantamiseen. Meillä on erinomaisia hoivayksiköitä ympäri Suomen. On myös yksiköitä, joiden toiminnassa on varmasti parantamisen varaa. 

Voidaan ajatella, että jos emme lähde panostamaan kotihoitoon vahvemmin, markkinat ovat entistä suuremmat yksityisille suuryrityksille (ikääntyvän väestön lisääntyessä) ja ajan mittaan meillä on pahimman skenaarion mukaan vanhustenhuollossa sellaisia suuryksiköitä, joissa minkäänlainen inhimillinen tai arvokas vanhuus ei toteudu. 

Toisaalta myös kotihoitoon voidaan luoda pk–yrityksille uusia mahdollisuuksia esim. terapia- ja kuntoutuspalveluihin mm. palvelusetelijärjestelmän kautta. Se, millainen palvelujärjestelmä meillä on tulevaisuudessa vanhuksille, liittyy, kuten sanottua, vahvasti myös moniin muihin rakenteellisiin uudistuksiin. Seuraava hallitus onkin suuressa vastuussa, kun näitä kokonaisuuksia lähdetään kokonaisvaltaisesti työstämään – ei vain sinne tänne sohien.

Lopuksi vielä vastalauseemme mukaiset lausumaesitykset, jotka valitettavasti eivät äänestyksessä menestyneet. Oppositiosta saimme tukea näille esityksillemme ainoastaan Vasemmistoliitolta sekä Vasenryhmältä.

1.

Eduskunta edellyttää hallituksen huolehtivan siitä, että iäkkäille turvataan riittävät ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut ja kuntien rahoitus tähän turvataan. Palvelurakennemuutos on toteutettava hallitusti.

2.

Eduskunta edellyttää, että palveluita kehitetään monipuolisesti iäkkäiden eri tarpeisiin ja palveluiden riittävät resurssit turvataan niin avo- kuin laitospalveluissa.

3.

Eduskunta edellyttää, että lain toimeenpanossa huolehditaan siitä, että ympärivuorokautiseen hoitoon pääsevät jatkossakin kaikki sitä tarvitsevat iäkkäät henkilöt.

4.

Eduskunta edellyttää, että kuntouttavia palveluita lisätään niin avo- kuin laitoshoidon puolella, jotta iäkkäät säilyttävät toimintakykynsä mahdollisimman pitkään.

5.

Eduskunta edellyttää, että omaishoitajien asemaa parannetaan mukaan lukien yhdenvertainen ja riittävä tuki, ja uusi omaishoitajalainsäädäntö valmistellaan pikaisesti.

6.

Eduskunta edellyttää, että asiakasmaksujen vaikutukset vanhusten taloudelliseen selviytymiseen selvitetään ja hallitus ryhtyy välittömästi toimenpiteisiin, jotta vanhusten taloudellinen selviytyminen turvataan tasavertaisesti sosio-ekonomisesta asemasta riippumatta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän anjakoivistoinen04 kuva
Anja Koivistoinen

Ikääntyvä ryhmä on suuri ja sillä on hyvin erilaisia tarpeita, joten asumista on tuettava monenlaisilla toimenpiteillä.

Kotien esteettömyyden lisäksi tulee huomioida koko asuinympäristö myös palvelujen saatavuus, liikkuminen ja mahdollisuus yhteisöllisyyteen.
Kun kotoa on helppo liikkua palveluihin ja harrastuksiin ja voi olla yhteydessä laajempaan sosiaalliseen elämänpiiriin, se pitää mielenkin virkeämpänä ja kohottaa elämän laatua.

Tunnen virkeän ja puheliaan 85-vuotiaan Sylvin, joka asuu hissittömässä talossa kolmannessa kerroksessa. Hän haluaisi liikkua paljon enempi, koska asuu aivan keskustassa torin vieressä, mutta pelkää portaita. Hän liikkuu rollaattorin avulla ja raput on jopa vaaralliset rollaattoria kanssa.

Toimituksen poiminnat