*

Hanna Mäntylä - Perussuomalainen perusnainen

Kasvottomat rikoksen uhrit

Rehellisesti sanottuna, en olisi muistanut tarkkaa päivää, ellen olisi sitä tänään lukenut eräästä uutisesta milloin pikku Erika surmattiin. Pieni 8 – vuotias menetti henkensä tasan kaksi vuotta sitten äitienpäivänä.Sen sijaan muistan kuitenkin varmasti ikuisesti monen muun tavoin itse tapauksen. Tapauksen, jossa pieni tyttö löydettiin surmattuna, pressuun käärittynä, prinsessakruunu päässään.

 

Vuosien varrelta muistan muutaman muunkin syvästi koskettaneen surmatyön ja menehtymisen aivan liian aikaisin, vasta elämänpolun alussa.

 

Muistan nuoren koripalloilijatytön puukotuksen, toisen nuoren naisen silmittömän puukotuksen kadulle täysin ventovieraan toimesta ja uutisen nuoresta naisesta, joka menetti henkensä auto-onnettomuudessa kaverinsa silmittömän kaahailun vuoksi. Muistan myös uutiset nuoren miehen kuolemasta, kun järjetöntä ylinopeutta ajanut, päihtynyt toinen nuori mies ajoi auton kylkeen ja pienen 11 – vuotiaan tytön menehtymisen ja hänen siskonsa vakavan loukkaantumisen rattijuopon ajettua heidän päälleen. Muistan myös tapauksen, jossa bussia odottanut nuori tyttö otettiin satunnaiseksi uhriksi ja pahoinpideltiin niin törkeällä tavalla, että on ihme, että tyttö selvisi hengissä.

 

Entä sitten lasten ja nuorten seksuaalinen hyväksikäyttö, jossa tuhotaan pahimmillaan koko loppuelämä, ja vielä syyllistetään uhri? Pedofiilien perusselityshän on, kuinka uhri itse on käytännössä pyytänyt hyväksikäyttöä, ihan iästä riippumatta.  Muistan erään tapauksen, jossa useiden miesten hyväksikäyttämäksi joutunut nuori tyttö syyllistettiin tapahtuneesta, ja hänet vastuutettiin aikuisten miesten toiminnasta. Tyttöä mm. uhkailtiin ja nimiteltiin huoraksi sosiaalista mediaa hyväksikäyttäen. Jatkettua lapsen kärsimystä, joka meidän pitäisi hyväksyä?

 

Pedofiilien puolustajat vetoavat ajoittain mm. tutkimuksiin, joissa pedofiilien omasta historiasta usein löytyy seksuaalista hyväksikäyttöä, ja näin he uhriuttavat nämä aikuiset. Tämäkö on kestävä peruste sille, että meidän pitäisi hyväksyä heidän sairas toimintansa, ja antaa ikään kuin lupa jatkaa samaa pahuutta? Mikä yhteiskunta sellaisen ajattelun hyväksyy?

 

Pedofilia on sairaus, josta hyvin, hyvin harvoin on mahdollista parantua. Miksi? Koska nämä henkilöt eivät näe toiminnassaan mitään väärää. Tuloksellinen hoito vaatisi ymmärryksen oman toimintansa vääryydestä, asettumista uhrin asemaan ja kokemusmaailmaan sekä sen myötä aidon sitoutumisen hoitoon. Itse näen, että sellainen ihminen joka ei näe toiminnassaan mikä aiheuttaa suurta kärsimystä muille mitään väärää saati epänormaalia, on vaaraksi muille. Pedofiilien kohdalla katsonkin, että tällainen henkilö kuuluisi pakkohoidon piiriin. Siksi olen puhunut mm. pedofiilien ”pakkokastraatiosta”. Se, että on tullut itse lapsena kohdelluksi kaltoin, ei ole kestävä selitys toisen tai useiden ihmisten elämän tuhoamiselle. Jos ihminen itse ei omaa, muita vakavasti satuttavaa ja jopa tuhoavaa sairauttaan ymmärrä, on yhteiskunnan tehtävä huolehtia, että ainakaan eteenpäin tavalla tai toisella omaa sairauttaan he eivät siirrä.

 

Äskettäin uutisoitiin myös tapauksesta, jossa kyse ei ollut lapsesta eikä nuoresta vaan nuoresta aikuisesta, mutta jossa parikymppinen raskaana ollut nainen raiskattiin, ja tekijän tuomiota alensi aiempi raiskaus. Tarkoittaako tämä siis puolestaan sitä, että tekijälle ikään kuin annettiin bonusta siitä miten paljon ja usein kärsimystä hän aiheutti?  Pitäisikö tämä tuomion perustelu olla jotenkin ”järjellä” ymmärrettävissä?

 

Miksi haluan nostaa näitä ikäviä ja surullisia asioita esiin ja muistella näin äitienpäivän aattona?

 

Nämä uutisten uhrit ovat suurelle yleisölle kasvottomia. Sen sijaan ne ovat kaikkea muuta heidän läheisilleen. Jokaisella näistä lapsista ja nuorista on vanhemmat, ystävät ja läheiset, jotka heitä jäivät syvästi kaipaamaan ja kärsimään kun elämä päättyi tai kantamaan tuskaa, kun oma lapsi on joutunut pahoinpidellyksi. Jokainen näistä menetyksistä tai pahoinpitelyistä, nuoren elämän päättymisistä tai tuhoamisista, on tragedia. Pahinta on ajatella, että osalla niistä lapsista ja nuorista, joita kohdellaan kaltoin, pahoinpidellään henkisesti tai fyysisesti tai jopa surmataan, syyllinen voi olla myös oma läheinen. Onkin tiedossa, että näistä perheensisäisistä tapauksista suuri osa jää tunnistamatta. Myös perhesurmia meillä on ollut lukuisia viime vuosien aikana.

 

Äitinä mietin sitä vanhempien tuskaa, jota oman lapsen menettäminen tai hänelle aiheutettu kärsimys tuo. Mietin myös, mitä itse ajattelisin tai tekisin, jos vakavan rikoksen uhriksi joutuisi oma lapseni. Mikä olisi riittävä rangaistus tekijälle? Olisiko sellaista edes? Tulisiko minulle halu ottaa oikeus omiin käsiin?

 

Kun lapseni syntyivät, toinen reilut 18 vuotta ja toinen pian 14 vuotta sitten, muistan tunteen jonka koin saadessani heidät ensimmäisen kerran viereeni. Ajattelin, että näille ihmisille en anna koskaan kenenkään tehdä pahaa, ja olisin valmis tekemään heidän puolestaan mitä tahansa. Rakkaus ja halu suojella lasta kaikelta pahuudelta on tunne, jonka yli ei mene mikään.

 

Lainsäätäjänä mietin myös sitä, ketä lainsäädäntömme on tarkoitus suojella – uhria vai tekijää?

 

Voidaan olettaa, että meillä on yhteiskunnassa vahva yhteinen arvo- ja moraalipohja, jonka pohjalle myös rikoksia koskeva lainsäädäntö rakennetaan.  Yksilön oma käsitys oikeudentajusta ja -mukaisuudesta toki rakentuu monen eri tekijän ja mekanismin kautta – ja on myös muuttuva.  Yhä useammin suomalainen kuitenkin kokee, että oikeus ei ole toteutunut, vaikka tuomio olisi annettu. Toistuva oikeudentajun loukkaaminen on hyvinvointiyhteiskunnassa erittäin vakava merkki jopa jonkinlaisesta arvojen rappiosta.

 

Millainen on yhteiskunta, joka ei kykene aina antamaan riittävän vahvaa signaalia siitä, että ensisijaisesti suojelemme uhria?  Entä millainen on yhteiskunta, joka jättää uhrit ja uhrien omaiset kärsimyksensä kanssa liian usein yksin? Millainen on yhteiskunta, joka jopa yliymmärtää aivan liian usein rikoksen tekijää? Milloin on mikäkin lain tai oikeuskäytännön mukanaan tuoma mahdollisuus vedota tuomiota alentaviin seikkoihin, jotka (varsin) usein menevätkin läpi – ainakin, jos uutisointeja seuraa.

 

Se, että vankeinhoidon kustannuksia pyritään alentamaan, ei voi olla selitys täysin käsittämättömille rangaistuksille, joista saamme edelleen toistuvasti lukea. Rangaistusasteikkojen tiukentamiseen on tullut parannusta, siitä on annettava kiitosta, mutta tehtävää vielä riittää. Aivan liian monen suomalaisen usko oikeuslaitokseen on horjunut, ja sen palauttaminen on ensiarvoisen tärkeää.  

 

Uhrien ja uhrien omaisten asemaa on kyettävä huomattavasti parantamaan. Meillä on hyviä toimijoita, joiden työtä on jatkossakin tuettava. Hyvät toimintamallit ja –tavat on saatava valtakunnallisiksi.  Lainsäädännössä on vielä paljon tehtävää, etteivät uhrit ja/tai heidän omaisensa joudu täysin kestämättömiin prosesseihin hakiessaan apua tai korvauksia, kuten nyt tapahtuu. Byrokratia hakkaa vastaan liian usein, ja päätöksiä joko joudutaan odottamaan käsittämättömiä aikoja tai kukaan ei niiden tekemisestä ota vastuuta. On täysin epäinhimillistä, että esimerkiksi lapsensa menettäneet vanhemmat tai rattijuopon vammauttama nuori, joutuu taistelemaan viranomaiskoneistoa vastaan kaiken surunsa ja silmänräpäyksessä muuttuneen elämän keskellä.

 

Kansanedustajan eräs tärkeimmistä tehtävistä on lainsäädäntötyö. Itse näen, että hyvä lainsäätäjä ymmärtää kokonaisuuksia, ja osaa pohtia myös lakien vaikutuksia siihen todelliseen elämään eduskuntatalon ulkopuolella. Sydän on oltava avoin ja inhimillisyys läsnä myös silloin, kun lakeja luodaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"Rangaistusasteikkojen tiukentamiseen on tullut parannusta, siitä on annettava kiitosta, mutta tehtävää vielä riittää. Aivan liian monen suomalaisen usko oikeuslaitokseen on horjunut, ja sen palauttaminen on ensiarvoisen tärkeää."

Nuo aiheuttavat huolta kaikkien mielissä.

Kirjoitat perussuomalaisena ja koen kirjoituksen niin, ettei perussuomalainenkaan puolue kykene estämään hirmutekoja, mutta rangaistuksia koventamalla olisi asia ratkaistu.

Siis, hirmutekoja tapahtuu, se rivien välissä se myönnetään mutta ne rangaistukset...

Mielenkiintoista pohdiskelua.

Käyttäjän hannamantyla kuva
Hanna Mäntylä

Kiitos hyvästä kommentista. En pidä perussuomalaisia sellaisina "ihmeidentekijöinä", että voisimme kaiken pahan poistaa, saati estämään ns. hirmuteot (mitä ne kenellekin sitten ovatkaan). En ole oikeusoppinut vaikkakin työni kautta tiedän, kuinka lainsäädäntöprosessit etenevät. Ymmärrän uskoakseni myös realiteetit, jotka monessa suhteessa määrittävät lainsäädännön rakentamista. Kirjoitukseni tarkoitus on kuitenkin pohtia sitä, millaista rikoslainsäädäntöä ja kenelle saati kenen etu etusijalla, luomme. Samoin, kuin muistuttaa, että nämä rikosten uhrit ovat aina jonkun läheisiä ja rakkaita. Järjestelmässämme on paljon korjattavaa ja parannettavaa, mutta kuten sanoin, parannustakin on jo tapahtunut ja siitä kiitos oikeusministeri Henrikssonille, joka on ottanut monta asiaa aivan aidosti "työkseen" - kuten rikoksen uhrien aseman parantamisen.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Markku, mikään taho ei voi taata hirmuteottomuutta. Ellei sitten jokaisen kotiin ole varaa sijoittaa omaa poliisia (eikä sekään mitään takaisi).

Parhain keino on tietysti pyrkiä pitämään asiat niin hyvin, ettei ihminen haluaisi edes ruveta rikolliseksi. Sitten ovat nämä, jotka eivät ymmärrä tekojensa seurauksia.

Rangaistuksien tehtävä on toimia ennaltaehkäisevänä pelotteena, jotta yksilöiden haksahduksia rikoksiin saataisiin minimoitua. Rangaistuksia on toki myös jaettava tarpeen tullen, ettei niistä tule "kuolleita sääntöjä, joita ei tarvitse noudattaa".

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/kaksi-...

Pian kaksi vuotta ja syyttäjä tutkii edelleen miksi 11 lastensuojeluilmoitusta ei johtanut toimenpiteisiin. Epäiltynä on 12 lastensuojeluviranomaista ja syyttäjä varmaan miettii tätä syytteiden nostamista, niin kauan että asia unohtuu tavallisilta kansalaisilta ja päästää siten nämä vastuulliset kuin koira veräjästä. Aivan kuten viranomaisrikollisten kohdalla toimitaan yleisesti tässä maassa!

Erikan tapauksessa on täysin selvää, että Erikan isän äidin, joka on julkisuuteen annettujen tietojen mukaan perusturvajohtaja, asema on ollut esteenä asian tutkimiselle. Ja niin kauan kuin tällaisissa tapauksissa asiat jätetään perusteellisesti tutkimatta ja syytteet nostamatta näitä lastensuojeluviranomaisia vastaan, vastaavia tapauksia tulee jatkossakin!

Käyttäjän hannamantyla kuva
Hanna Mäntylä

Tuon uutisen luinkin tänään (piti kirjoitukseeni linkittää, mutta ei onnistunut). Mietinkin ensin pitäisikö ottaa kantaa jälleen kerran lastensuojelun tilanteeseen, joka junnaa entisellään. Aiempi peruspalveluministeri Guzenina-Richardsonhan asetti työryhmän tutkimaan lastensuojelun tilannetta Erikan kuoleman jälkeen. Huolimatta siitä, että tuo Aulikki Kananojan työryhmineen tekemä ansiokas raportti lastensuojelun epäkohdista on valmistunut ajat sitten ei mitään muutosta ole tapahtunut eikä edes näköpiirissä. Jäänee seuraavan hallituksen vastuulle - toki olettamuksella, että siellä on mukana puolue, joka aidosti tätä asiaa on pitänyt aktiivisesti esillä ;).

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Tämähän on ollut maan tapana, että järjestetään työryhmiä tutkimaan tällaisia vastaavia asioita, työryhmiä joiden ainoa tehtävä on pitkittää asioita niin kauan, että ne unohtuvat tavallisilta kansalaisilta. Se kai tässäkin on tarkoituksena, koska mitään työryhmää ei olisi edes tarvittu, vain poliisitutkinta asiasta ja työnsä tekemättä jättäneille viranomaisille asianmukaiset syytteet. Se olisi korjannuut asiat kaikista parhaiten!

Meillä maan tapana on ollut poliittisissa ja viranomaisten tekemissä rikoksissa, ettei näissä ole tarvetta etsiä syyllisiä, vaan aina pitäisi miettiä asioita yhdessä viranomaisten kanssa ja päästä tulokseen jotta asioista opittaisiin jotakin ja vastaavaa ei sattuisi toiste. Ja vastaava juttu on odottamassa jo kulman takana, jossa taas menetellään vastaavasti!

Nyt on kuitenkin 8-vuotias pikkutyttö menettänyt henkensä ja asioihin pitäisi saada toisenlainen ratkaisu, jotta ehkäistäisiin vastaavia tapahtumia tulevaisuudessa! Jos asialle ei tehdä mitään, pitäisi mielestäni kaikissa rikoksissa tulevaisuudessa päätyä samoihin ratkaisuihin kuin poliittisissa ja viranomaisten tekemissä rikoksissa. Eli ei etsiä syyllisiä, vaan miettiä yhdessä ratkaisu, jotta asiasta opittaisiin jotakin ja vastaaviin tilanteisiin ei enää jouduttaisi tulevaisuudessa!

Käyttäjän seppopmuurinen kuva
Seppo Muurinen

Joku lienee tokaissut että miksi nuoria vastuuntuntoisia naisia on "riitaisessa" perussuomalaispuolueessa - että näkyvyytesi Sinun kohdallasi olisi toista luokkaa mutta saanen olla erimieltä - toismielisten kanssa :

kuulut ja haluat olla perussuomalainen,joka mm.tätäkin asiaa pitää merkittävästi yllä !

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Viktor

Miksi lähes jokaisessa tapauksessa puhut naisesta tai tytöstä uhrina?

Miksi vedetään pedophilia kortti esille, kun halutaan puhua rikollisten ansaitsemista pidemmistä rangaistuksista? Niiden osuus kaikista rikoksista on marginaalinen.

Asiat mitä esittelet ovat täysin vastoin nykyistä kriminaalipolitiikan linjaa joka on luotu. Kustannuksia kaihtamatta haluat siis saada mahdollisimman pitkät linnatuomiot rikoksesta kuin rikoksesta? Parempi siis tuottaa lisää paatuneita rikollisia kuin ajatella rikoksen rankaisemisen ja yhteiskunta rauhan ylläpitämistä. Entä rikoksien tekijöiden perheenjäsenet joihin nämä tuomiot vaikuttavat? Asiasta oli juuri ylellä mainio ohjelma.

Itse kuulin syyttäjän päivittelevän suurimpana ongelma 90-luvulla syntyneitä eläkeläisiä (siis työkyvyttömyyseläkeestä kyse). Nämä tekivät pieniä rikoksia hirveällä tahdilla eivätkä välittäneet tuomioist tai edes tulleet tuomioistuimeen.

Olisi mahtavaa kun kansanedustajat voisivat kuunnella paremmin niitä viranomaisia jotka taistelevat näiden ongelmien parissa arkisin. Sen sijaan halutaan lukea jäävuoren huipun juttuja ja päivitellä kaiken maailman marginaali tapauksia.

Käyttäjän LeenaMeri kuva
Leena Meri

Hyvä kirjoitus Hanna. On totta että rangaistusasteikkoja tulee nostaa henkeen ja terveyteen kohdistuvissa rikoksissa ja se todella vaikuttaa ihmisten uskoon oikeuslaitokseen. Ja erityisesti silloin kun rikos kohdistuu puolustuskyvyttömiin ihmisiin (lapset, vanhukset) Tuomioistuimia usein syytetään (joskus toki aiheestakin) liian lievistä tuomioista mutta kun rangaistuskäytännön linja on jossain vaiheessa vakiintunut on se ns. muuttunut sitovaksi ja sitä tulee jatkossa rikoslain periaatteiden vuoksi soveltaa jatkossa samankaltaisiin rikoksiin. Sen vuoksi ainoa keino on lainmuutos rangaistuksen minimirajojen nostosta ja muuttaminen rangaistus aina vankeusrangaistusta edeltäväksi. Myös ehdollisen vankeuden määräämistä tulee silloin miettiä muutettavaksi.Millään keinolla ei voi estää häiriintyneitä ihmisiä tekemestä rikoksia mutta niihin voi vaikuttaa jotka ymmärtävät tekonsa lainvastaisuuden mutteivät siitä välitä. Tiedän että monet tuomaritkin odottavat rangaistuksen nostoa eduskunnalta jotta voisivat rangaistuksia kiristää.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Mielestäni tässä tapauksessa ei ole kyse väkivaltarikosten rangaistuksien koventamisesta, koska molemmat tekijät saivat maksimirangaistuksen, eli elinkautisen. Tässä tapauksessa on kyse viranomaisten vastuusta, koska asiassa oli tehty poikkeuksellisen monta lastensuojeluilmoitusta, ilman että viranomaiset ryhtyivät mihinkään toimenpiteeseen!

Se miksi toimenpiteisiin ei ryhdytty, johtui ilman muuta lapsen isän äidin asemasta, samoin kuin isän avovaimon koulutuksesta. Joten tässä tapauksessa viranomaisten tekemiset tulisi tutkia, ei koventaa tekijöiden rangaistuksia, koska ne ovat jo maksimaalisia ja heitä voidaan istuttaa vankilassa määräämättömän ajan!

Jouko Silvennoinen

Näinhän se on Hannalta löytyy jytkyä tietoa ja voimaa penkoa asiota.Tulipa mieleen autovarkauden muuttaminen näpistykseksi,miksi?koskapa niihin rötöksiin yhä useammin liittyi huumerikokset ja silmäätekevien jäkeläiset, entä tämä taannoinen open erottaminen, jälleen jäljet näihin eliittikukkahattutätien verkostoon, jos tällainen toiminta ei syö uskottavuutta oikeuteen niin mikä.Onhan uskomatonta että maanteillä liikkuu kymmeniä kertoja kiinnijääneitä huume-alkoholin vaikutuksen alaisena autoilevia henkilöitä seassa virkavaltaa.

Käyttäjän AnneSoimajrvi kuva
Anne Soimajärvi

Kiitos asiallisesta kirjoituksesta, Hanna.

Lastensuojelun osalta kannustan näistä asioista kiinnostuneita tutustumaan kansalaisaloitteeseen Lastensuojelulaki uusiksi,
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/721

sekä toivotan tervetulleeksi fb-ryhmään Lastensuojelun tilanne huolestuttaa.

Asian tiimoilta ensi sunnuntaina, 18.5. mielenilmaus eduskuntatalon edessä.

Ritva Koivuniemi

Hyvä kirjoitus Hanna. Olet tosiaan pitkään seurannut lastensuojelulakia ja -asioita.
Ehdottaisin sinulle myöskin ympäristönsuojelu- ja vesilain sekavuuden tutkiskelua tai antaa jonkun muun tutkittavaksi. Ehkä kirjallisella kysymyksellä.
Kukaan ei halua käsitellä ympäristön saastuttamista, joka täyttää myöskin rikoksen tunnusmerkistön, kun tekijänä on suuri yhtiö.

Vesillain 11 luvun 8§:n ja ympäristönsuojelulain 72 §:n pallottelu ja KHO:n päätös. Vaikka kuinka asiaa yrittää saada oikealle viranomaiselle,
ei viranomaista ole kyseiseen asiaan. Asia voi olla vuosia käsiteltävänä ympäristölupaviranomaisessa eikä sitä ole siirretty oikealle viranomaiselle. Yhtiö ehtiikin tässä ajassa lopettaa toimintansa ja ympäristön saastuttaminen jää sillensä.

Käyttäjän hannamantyla kuva
Hanna Mäntylä

Kiitos kaikille kommenteista, asian puolesta ja vastaan - ja vähän muustakin.

Linkitän tähän muutamia kirjoituksia, joissa olen ottanut paitsi lastensuojeluun myös lasten, nuorten ja perheiden asioihin kantaa, jos joku haluaa niihin tutustua. Kirjoitukset ovat aina v. 2011 alkaen. Asiat ovat aina kokonaisuuksia.

http://hannamantyla.puheenvuoro.uusisuomi.fi/15818...
http://hannamantyla.puheenvuoro.uusisuomi.fi/15217...
http://hannamantyla.puheenvuoro.uusisuomi.fi/14818...
http://hannamantyla.puheenvuoro.uusisuomi.fi/13765...
http://hannamantyla.puheenvuoro.uusisuomi.fi/13175...
http://hannamantyla.puheenvuoro.uusisuomi.fi/12564...
http://hannamantyla.puheenvuoro.uusisuomi.fi/10547...
http://hannamantyla.puheenvuoro.uusisuomi.fi/102443-sosiaaliset-pelot-ja-paniikkihäiriö-masennuksen-taustalla
http://hannamantyla.puheenvuoro.uusisuomi.fi/60480...
http://hannamantyla.puheenvuoro.uusisuomi.fi/59157...
(Tähän liittyen olen tehnyt myös toimenpidealoitteen eduskunnassa http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/tpa... )

http://hannamantyla.puheenvuoro.uusisuomi.fi/57122...

Laitan linkin myös puheenvuorooni taannoisessa välikysymyskeskustelussa. Perussuomalaiset ja muu oppositio ( pl. Vasemmistoliitto) jättivät välikysymyksen koskien hallituksen perhepolitiikkaa.
http://www.perussuomalaiset.fi/news/valikysymys-ha...

Miksi näitä laitan luettavaksi? Koska nämä asiat ovat itselleni eräs tärkeimmistä oman työni johtotähdistä, ja joiden vuoksi olen lähtenyt politiikkaan. Näiden vuoksi tätä työtä haluan tehdä - jotta kaikki ne ihmisryhmät jotka on liian usein unohdettu yhteiskunnassa saisivat äänen asioilleen ja ansaitsemansa huomion, ja oikeudenmukaisen kohtelun ja hyvän elämän edellytykset tasavertaisesti.

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi

Mitä auttaa kovempi rangaistus? Ei yhtään mitään. Päinvastoin, mitä kovempia rangaistuksia ihan mistä tahansa aiotaan säätää, sitä pahemmin uhreja syyllistetään ja pakotetaan vaikenemaan. Pahimmillaan on järkevintä tappaa uhri, kun pelätään oman vapautensa puolesta. Tilanne nähdään USA:ssa jo, kun elinkautisen pelossa pienenkin rikkeen tehdessä (osavaltioissa, joissa on "three strikes, you're out"- ajatus) mieluummin murhataan kaikki silminnäkijät. Tähän emme varmasti Suomessa ole menossa, mutta ylipäätään kovemmat rangaistukset tekevät vain haittaa asioiden selvittelyyn.

Auttaako hoito? Ei aina. Hoidossa on se hyvä puoli kuitenkin, että voimme pitää yhteiskunnalle vaaralliseksi käyvät yksilöt hoidossa niin kauan, kunnes yhteiskuntaan kelpaavat - siis tarpeen vaatiessa elämänsä loppuun asti. Tottakai hoitoahan suurin osa ihmisistä tarvitsisi jo kauan ennen - tutkitusti on totta, että suurin osa lapsiin sekaantujista ovat kokeneet itse vastaavaa. Jos nämä yksilöt olisivat saaneet apua jo aiemmin, voitaisiin kierre katkaista.

Harmillisen usein kuitenkaan näistä asioista ei hoitoon päästä tai sitä ei ymmärretä hakea. Vaikein tilanne on juuri miesten - siis poikien - osalta. Ei ole mielekästä sinällään erottaa sukupuolen mukaan tekijöitä, mutta nuorena poikana hyväksikäytön kohteeksi joutuneet eivät tapahtumaa välttämättä juuri muista: Muisto tulee esille helposti kuvina, joissa toistaa tapahtumaa, mutta sen verran etäisenä, ettei siihen itseä laiteta "uhriksi" - se on mielelle helpompi käsitellä. Tämä voidaan ottaa viitteenä omasta halusta lasta kohtaan, koska huolimatta tapahtumien hirveydestä, ne ovat olleet kuitenkin seksuaalisia tapahtumia ja mikäli kyseessä on ollut läheinen, ne laukaisevat sellaisia tuntemuksia, joita yleisesti emme hyväksyisi uhrin osalta: Ne saattavatkin olla tietyssä määrin kiihottavia. Niinpä kierre helposti jatkuu ja uhria syyllistetään: Tottakai, koska itse kokee olleensa syyllinen siihen, että on joutunut sellaisen teon kohteeksi.

Suosittelen lukemaan esimerkiksi sellaisen kirjan kuin "Vainottu mieli", joka kuvailee kovin traumaattisia tapahtumia ja niiden jälkitiloja ja hoitoa. Mukana on niin hyväksikäyttötapauksia kuin sotatraumoja.

Tapasi lähestyä asiaa on mielestäni epäinhimillinen. Pystymme ihmiskuntana parempaankin kuin rankaisemiseen. Tällainen lähestymistapa ei mitenkään poissulje sitä, etteikö uhrit saisi hoitoa, etteivätkö he myös saisi oikeutta: Mikään ei ole nimittäin hirveämpi rangaistuskaan, kuin joutua käsittelemään tekemiään tekoja ja niihin johtaneita syitä. Vastarinta käsittelyä kohtaan myös murentaa ja sattuu henkisesti, joten en pitäisi mitään suurempana oikeudenmukaisuutena kuin hoitoa sellaisten yksilöiden kohdalla, jotka ovat toista vastaan rikkoneet.

Vai onko muka oikeudenmukaista se, että ihminen istuu x vuotta laitoksessa, jonka jälkeen tekijä voi itselleen oikeuttaa sovittaneensa tekonsa? Millä logiikalla tämä voi vastata kenenkään mielestä oikeuden toteutumista? "Jaa, teit väärin, laitetaanpa sinut tuonne laitokseen, jossa voit opiskella ja syödä päivittäin ja olet turvassa ulkomaailmalta, jossa tekojasi paheksutaan joten pysypä täällä, kunnes tekosi unohtuvat. Ai niin, ei muuten tarvi ollenkaan käsitellä sitä, miksi teit ja mitä teit, nyt kun täällä istut niin kaikki ok".

Nykyinen järjestelmä ei jaa oikeutta, vaan on pääasiassa koston ja katkeruuden ilmiantamisen näyttämö.

Toimituksen poiminnat