*

Hanna Mäntylä - Perussuomalainen perusnainen

Sosiaaliset pelot ja paniikkihäiriö masennuksen taustalla

Masennuksen taustalta on usein löydettävissä esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja/tai paniikkihäiriötä. Masennus puolestaan altistaa alkoholin ja muiden päihteiden liikakäytölle – toisaalta myös päihteiden väärinkäyttö altistaa masennukselle ja muille psyykkisille vaikeuksille.

 

Sosiaalisten tilanteiden pelossa ja paniikkihäiriössä kyse on ihmisen elämää vakavasti vaikeuttavista sairauksista, joilla on myös merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Pelkästään sosiaalisten tilanteiden pelosta arvioidaan kärsivän n. 5% väestöstä, paniikkihäiriöstä 3%. Molemmat ovat alidiagnosoituja ja alihoidettuja. Kuitenkin molemmilla on vakavasti ihmisen elämänlaatua ja työkykyä heikentävä vaikutus. Pahimmillaan ihmisen työkyky heikentyykin niin merkittävästi, että hän lopulta on työkyvytön ja työkyvyttömyyseläkkeellä.  

 

ICD-10 luokituksen mukaan v. 2010 F30 – 39 luokkaan, johon kuuluvat mm. masennusdiagnoosin saaneet henkilöt, on maksettu lähes 130 miljoonaa euroa sairaspäivärahaa. Luokitukseen F40 – 48, johon kuuluvat  mm. sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivät ja paniikkihäiriötä sairastavat, sairaspäivärahaa on maksettu lähes 30 miljoonaa euroa. 

 

Masennuslääkkeitä saaneita oli v. 2010 yli 430 000 ihmistä, ja niiden kokonaiskustannukset olivat n. 44,5 miljoonaa euroa. Neuroosi- ja rauhoittavista aineista korvauksia saaneita oli v. 2010 lähes 200 000 henkilöä, unilääkkeistä yli 350 000 henkilöä. Nämä korvausryhmät kulkevat limittäin, ja suuri osa masennuslääkkeiden käyttäjistä käyttää niiden rinnalla rauhoittavia ja/tai unilääkkeitä.

 

Perusterveydenhuoltoon on kehitetty lääkäreille toimintamalli, jolla kyetään tunnistamaan oireilun taustalla vaikuttavat mahdolliset psyykkiset tekijät vaikka potilas usein hakeutuu vastaanotolle fyysisten tuntemusten vuoksi.  On tutkittu, että esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja paniikkihäiriötyyppiseen oireiluun auttaisi huomattavasti jo lyhytkestoinen interventioterapia, ja potilaiden elämänlaatua pystyttiin parantamaan sillä merkittävästi jopa niin, että potilaan sairauspoissaoloja kyettiin vähentämään ja lääkitys välttämään.

 

Lyhytkestoinen interventioterapia kuitenkin vaatisi säännöllisiä psykiatrikäyntejä, joista vain ani harva perusterveydenhuollon asiakas voi edes haaveilla. Toisaalta tuloksellinen hoitoprosessi vaatisi myös tuttua omalääkäriä - nykyisellään tällainenkin vaihtoehto on vain harvojen mahdollisuus. Lääkärit vaihtuvat jatkuvasti, ja tämä aiheuttaa hoitosuhteen aloittamisen aina alusta uuden hoitavan lääkärin kanssa. Lääkityksen aloittaminen onkin nykyisellään enemmän sääntö kuin poikkeus, helppo valinta kaikkien muiden paitsi potilaan kannalta. Oireet pyritäänkin samaan kuriin lääkityksellä, ja Suomessa moni sellainen henkilö joka olisi saanut avun jo lyhytkestoisella interventioterapialla, ohjataan käyttämään lääkitystä. On todettu, että vain n. joka kymmenes potilas sai perusterveydenhoitoon hakeuduttuaan edes lyhytkestoista terapiaa. Erikoissairaanhoidon palvelujen piiriin pääsevät vain kaikkein vaikeimmin oireilevat potilaat. Vuosia, jopa vuosikymmeniä jatkuvalla lääkityksellä on kuitenkin monia vakavia seurauksia, joilla luodaan paitsi taloudellisia myös inhimillisiä rasitteita.

 

Rauhoittavien lääkkeiden käytössä eräs merkittävä ongelma on niiden voimakas altistus riippuvuudelle. Tähän problematiikkaan on aivan viime päivinä ottanut kantaa myös Mielenterveysyhdistys Helmi ry, joka toteaa 30.3. lähettämässään tiedotteessa mm., että ”ahdistuslääkkeiden käytön yleistyminen on seurausta heiveröisestä ja yksipuolisesta hoitokulttuurista, joka perustuu lähes ainoastaan lääkkeisiin.  Erilaisten masennus- ja ahdistustilojen hoitoon käytetään monia eri bentsodiatsepiineihin luettavia lääkevalmisteita. Lääkärit eivät myöskään mielellään kerro, millaisia ongelmia mahdollinen riippuvuus aiheuttaa ja kuinka vaikeaa ja tuskallista vierotus voi olla”.

 

Rauhoittavien lääkkeiden näennäisapu usein kääntyykin potilasta vastaan.  Tiedetään myös, että esimerkiksi paniikkihäiriön hoitoon käytettävät ns. täsmälääkkeet voivat lopulta jopa lisätä paniikkioireiden ilmaantumista ja voimakkuutta. Potilas usein pyrkiikin tasapainottamaan tilannetta lisäämällä lääkkeen annostusta, ja riippuvuuden oravanpyörä kasvaa.

 

Perusterveydenhuollon potilas ei pääsääntöisesti pääse siis asianmukaisen avun piiriin. Lääkitys on se vaihtoehto, joka annetaan. Potilas ei myöskään pääse asianmukaisen avun piiriin jäätyään lääkekoukkuun. Hoitohenkilökunnan tietoisuus lääkkeiden vieroittautumisesta on usein heikkoa – ja oletetaan, että potilas vain lopettaa niiden käytön, joka on sekä psyykkisesti että fyysisesti vaarallista potilaalle.

 

Ihminen joka on rakentanut elämänsä ja minuutensa vuosia tai jopa vuosikymmeniä lääkkeiden varaan voi kokea suurta pelkoa ja ahdistusta ajatuksestakin, että lopettaisi niiden käytön. Vielä jos hänet leimataan terveydenhuollon mutta myös yhteiskunnan osalta, on ihminen asiansa kanssa kovin yksin. Vieroitukseen ei riitä, että lääkkeiden käyttö lopetetaan asteittain vaan on myös oltava asianmukainen tukijärjestelmä terapeuttisine ja muine palveluineen rakentamassa lääkkeetöntä elämää. Se prosessi on pitkä ja usein inhimillisestikin mitaten hyvin raskas. Monissa tapauksissa se on myös sinällään turha. Prosessi olisi ollut vältettävissä, mikäli perusterveydenhuolto kykenisi vastamaan asianmukaisesti heti potilaan hakeuduttua ensioireista avun piiriin.

 

Tutkijat ovat todenneet, että jo vauvana osa ihmisistä reagoi ylivireystilalla odottamattomiin ja uusiin tapahtumiin. Tutkijat myös havaitsivat, että mikäli nämä temperamentiltaan herkät lapset joutuvat esimerkiksi vanhempien riitelyn tai vanhempien eron vuoksi jatkuvaan stressitilaan, heille saattaa kehittyä sosiaalisesti estynyt persoonallisuus joka myöhemmin luo vaikeuksia sosiaalisiin suhteisiin ja tilanteisiin.

 

Nuorten yhteiskuntatakuu lupaa mm. jokaiselle nuorelle mahdollisuuden koulutukseen ja työharjoitteluun - ja sen avulla aiotaan puuttua nuorten syrjäytymiseen. On arvioitu, että Suomessa on n. 50 000 nuorta, jotka ovat enemmän ja vähemmän ns. kateissa. Nuorten yhteiskuntatakuu ei kuitenkaan ole riittävä keino nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä tai jo syntyneen ongelman korjaamisessa, mikäli taustalla olevia tekijöitä ei huomioida. Nuori, jolla on hoitamaton psyykkinen sairaus, ei sanktioilla tai yhteiskuntatakuilla tule kiinnittymään yhteiskuntaan.

 

Koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto on avainasemassa oireilun tunnistamisessa ja hoitoon ohjauksessa sekä motivoinnissa. Oireiden ilmaantuminen voi olla hyvin pelottava kokemus lapselle tai nuorelle. Voidaan miettiä kuinka monella lapsella tai nuorella joka kärsii esimerkiksi koulupelosta on taustalla kokemus paniikkikohtauksista, joista hän ei ehkä osaa tai uskalla puhua peläten tulevansa leimatuksi hulluksi tai kuinka pelottavalta fyysiset oireet voivat tuntua. Miten voitaisiin olettaa jos aikuinenkin pelkää paniikkikohtauksen saadessaan sekoavansa tai kuolevansa, että lapsi tai nuori pystyisi ymmärtämään mistä tuntemukset ja pelot johtuvat?

 

Koulu- ja opiskelijaterveydenhuollossa on vaikeita resurssiongelmia eikä sitä voida läheskään niin kattavasti toteuttaa, kuin tarvetta olisi. Aivan liian moni lapsi ja nuori jää vaille terapeuttisia palveluita – ja aivan kuten aikuistenkin kohdalla, vain vaikeimmin oireilevat pääsevät erityissairaanhoidon piiriin. Lasten ja nuorten kohdalla olisi muistettava, että heillä on elämä vasta alussa. Todellinen hyvinvointiyhteiskunta huolehtii, että sen kaikkein heikoimmassa asemassa olevat jäsenet saavat kaiken parhaan mahdollisen tuen ja avun silloin kun sille on tarvetta ja riittävän ajoissa.

 

On väärä tie, jos vielä kehitysvaiheessa olevien lasten ja nuorten tilannetta lähdetään korjaamaan vain lääkkeillä. Uskon ja toivon, että näin ei vielä ole. Riski siihen on kuitenkin olemassa. Aikuisten nykyinen hoitomalli, jossa säästöjä otetaan näennäisesti lyömällä lääkeresepti kouraan kerta toisensa jälkeen, ei ole oikea malli. Houkutus tähän voi kuitenkin kasvaa, jos ja kun koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon resursseja vähennetään vuosi vuodelta samalla, kun yhä useampi lapsi ja nuori oireilee yhä voimakkaammin. Oma lukunsa ovat ne nuoret, jotka eivät kuulu enää koulu- tai opiskelijaterveydenhuollon piiriin. Heidän kohdallaan toimiva ja vahva perusterveydenhuolto on tulevaisuudessa välttämätön.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (53 kommenttia)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Täytyy mennä syvemmälle ja pohtia miksi on olemassa sosiaalisia pelkoja.

"-Tosiasiana voimme ottaa,että ihmisten valtava enemmistö näkee unia voitoista, mutta ei voita. Jokaista voittajaa vastaan on vähintään sata voitettua, jälkeenjäänyttä.

-Enemmistö myös uskoo ja tahtoo uskoa, että elämä on taistelua, kilpailua, väkevämmän voittoa heikommasta. Sen vuoksi kilpailun ja taistelun henkeä ylistetään. Voittajia kunnioitetaan ja kumarretaan, voitettuja ivataan, joskus säälitään.

-Ihmiset voisivat elää rauhaa - mutta eivät voi,koska heidät lapsesta saakka kasvatetaan tähän kilpailuun,taisteluun,alistamiseen ja tappamiseen.
Tämä kasvatus ja siihen pohjaava elämänkäsitys todellistaa itsensä: Syntyy ja säilyy asiaintila, jossa on kilpailtava, taisteltava ja tapettava.Me synnymme maailmaan jossa vallitsee nyt tämä tila.

Voidaan siis todeta,että olemme noidutussa kehässä. Kuta kiihkeämmin tavoittelemme voittopisteitä ulkonaisten saavutusten, näkyvyyden, huomion, vallan, menestyksen, etevyyden ja pysyvyyden kilpakentällä, sitä enemmän ehtyvät spontaanin ilon lähteet ja samalla myös positiivisen toiminnan energialähteet sielussamme.Sitä kauemmas menemme toisistamme,vaikka olemme sosiaalinen laji..tuhoammeko siis itsemme mieluummin,sekin voi olla.Tämä ei suinkaan yllättäisi ihmisiä,jotka asioita ovat pohtineet syvällisesti ja totuudellisesti.

Jatkuvan kilpailun vallitessa pelko häviämisestä käy ylivoimaiseksi..Pelko on sitten taas se tekijä joka saa kaikenlaisen epäjärjestyksen,kaaoksen ja levottomuuden aikaiseksi meissä.Tästä syystä on masennuksia jne.Eli pelätään jo valmiiksi vertailua eli kilpailua. Kaikki ihmisen henkiset kyvyt joutuvat koetukselle ainaisessa vertailussa (kilpailussa) missä loogisesti ottaen aina on häviäjiä.

Mutta kilpailu korostettuna tarkoittaa elintasokilpaa..halutaan,että minulla on oltava enemmän kuin tuolla toisella on jne..kaikkea tuota mielettömyyttä. Se kilpailu perustuu vertaamiseen...vertaaminen aiheuttaa aina pelkoa.Kilpailun koko pohja siis on pelkoa toisin sanoin..Näin ollen,voidaanko mitään onnellista rakentaa pelolle ja sitä ylläpitävälle..ei voida,se pitäisi olla selvää jo itsestään.

Kaava siis menee näin: Kilpailu = vertaamista ja se on yksi suurimmista tekijöistä pelon aikaansaamiseksi. Mitä me teemme..me kasvatamme lapsemme kilpailemaan vielä enemmän."

http://velluheino.puheenvuoro.uusisuomi.fi/102208-...

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Oxfordin psykiatrian professori esitti väitteen, että nykyisin kulttuurissamme siedämme ahdistusta paljon enemmän, kuin vielä 50 tai 100 vuotta sitten. Voi olla niin, että hyväksymme nykyelämässä helpommin sen, että elämä on jatkuvaa stressiä, tai että se on ajoittaan erittäin stressaavaa. Kun koemme stressiä, joka sitten ilmenee ahdistuksena, paniikkinan ja muina oireina, niin emme kysele mitää vikaa elämässämme on, vaan katsomme, että pitää vain hammasta purren kestää ja jatkaa entiseen tapaan, eikä suurempaa elämänmuutosta katsota perustelluksi ahdistusoireiden vuoksi.

Sama professori myös sanoi, että masennus ja ahdistus ovat hyvin paljon saman ongelman kääntöpuolia, ja ahdistus muuttuu välillä masennukseksi ja masennus ilmenee ahdistuksena. Tämä voisi selittää myös sen, miksi masennuksesta on tullut länsimaisten ihmisten kansansairaus, ja masennuksen yleisyys on lisääntynyt, vaikka elintaso on noussut ja asioiden pitäisi olla periaatteessa ihmisillä paljon paremmin, kuin entisinä aikoina.

Voidaan ajatella, että meillä on kulttuurissamme tietty taso, eräänlainen standardi, sille, kuinka paljon stressiä ja ahdistusta jokaisen tulee sietää. Ennen tämä standardi oli alempana ja ihmisille annettiin oikeus ottaa helposti ja yrittää vähemmän, jos he stressaantuivat ja ahdistuivat liikaa. Nykyisin pitää kärsiä kovasta ahdistuksesta ja pitkään, ennen kuin ihmistä kehotetaan luovuttamaan. Samat vaatimukset sitää ahdistusta kohdistetaan sekä itseen, että muihin ihmisiin, kuten työtovereihin.

Tällaisiin kultturin standardeihin ja ahdistuksen sietokyvyn vaatimuksien nousuu on vaikea puuttua, koska ne muotutuvat yhteiskunnassa monien tekijöiden yhteisvaikutuksena. Ratkaisu ei lopulta olisi yksilöpsykologinen, vaan yhteiskunnallinen. Koko kansan asenteita pitäisi muuttaa perusteellisesti. Tämä on vaikeaa.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Fiksua höpinää rohvessuurilta. Mutta oliko juttua mistä tälläinen perimmältään kumpuaa vai onko se vain. Voiko kilpailu eli vertaaminen olla se tekijä?

Jarkko Hietala

Keski- tai alaluokkaan kuuluvien ihmisten eläminen kapitalistisessa tai agraariyhteiskunnassa on paljon säädellympää kuin mitä eläminen metsästäjä-keräilijä yhteisössä oli. Tutkimisten mukaan ihmisille sallitaan paljon enemmän vapaa-aikaa metsästäjä-keräilijä yhteisöissä kuin kapitalistisessa tai agraariyhteisöissä. Erot ovat hyvin dramaattisia metsästäjä-keräilijät työskentelivät vain kaksi ja puolipäivää viikosta elantonsa saavuttaakseen. Loppuaika yhteisössä sallittiin sitten kaikkien muiden asioiden tekemiseen.

"In the 1960s, the consensus among anthropologists, historians and sociologists has been that early hunter-gatherer societies enjoyed more leisure time than is permitted by capitalist and agrarian societies;[5][6] For instance, one camp of !Kung Bushmen was estimated to work two-and-a-half days per week, at around 6 hours a day.[7] Aggregated comparisons show that on average the working day was less than five hours.[5]" http://en.wikipedia.org/wiki/Working_time

Näin toteaa työskentely aikojen historiaa käsittelevä Wikipedia artikkeli. Saman suuntaisia arvioita olen nähnyt myös muissa samaa aiheutta käsittelevissä sosialogian tai antropologian teoksissa.

Otin työskentely aikojen muutokset esille, koska se on helpoin tapa osoittaa miten paljon miten paljon enemmän ihmistä säädellään, kontrolloidaan ja luokitellaan kapitalistisessa yhteiskunnassa. Luokitteleminen ja ihmisten erotteleminen työntekijöiksi, opiskelijoiksi, työttömiksi on eräänlainen keinotekoinen keino kontrolloida ja luokitella ihmistä.

Ne paikat mihin ihmiset voisivat mennä ja kuulua vaikka vähän ahdistaisikin ovat yksiselitteisesti vähentyneet taloudellisten kontrollitarpeiden ja ihmisten säätelytarpeen lisäätymisen myötä. Ei se, että lääkäri antaa psyykenlääkkeet kouraan korvaa sitä, että ei enää ole mitään yhteisöä johon oikeasti kuulua ja jonka kautta määrittää omaa asemaansa yhteiskunnassa huonoinakin aikoina.

Ei se, että ihmisellä on työpaikka joka voi mennä koska tahansa jos tulosta ei synny korvaa yhtään mitään vaikka siitä saisi hetkellisesti vähän enemmän toimeentuloa. Työelämässä on yhä vaikeampi pärjätä työmoraalilla, koska aina on olemassa ne totalitaarisen valtion pakkotyöläiset, jotka tekevät työn paljon halvemmalla vaikka kuinka moraalisesti pinnistelisi työssään ei se enää vain riitä.

Tätä kautta olenkin jo osoittanut miten ristiriitaisia vaatimuksia kapitalistinen yhteiskunta asettaa yksilölle. Olen myös osoittanut, että olemalla hyvä ja moraalinen ihminen ei automaattisesti enää pärjää. Elämä on muuttunut kilpailuksi jossa pärjääminen lasketaan siinä kuka parhaiten pystyy hyväksikäyttämään muita. Tätäkö sitten pitäisi sietää sairastumatta?

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Sitähän meille tullaan tarjoamaan lisää.. paljon lisää ja luullaan onnen löytyvän sieltä suunnasta.

Voit tarkistaa sen vaikkapa edistyspuolueen ohjelmasta,puolueen joka on pelkästään tämän hulluuden lisäämistä varten.

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Siinähän koko kupletin juoni. Ei ole mikään salaisuus, että esim. IT-alalla, silloisessa suuryrityksessä muutama vuosi sitten ei haluttu tehdä huumetestejä henkilökunnalle, joiden suorituspaineiden mittarin tiedettiin heiluvan punaisen puolella. Nykyisessä tilanteessa, jossa vaaditaan "yli-inhimillisiä" suorituksia työpaikoilla ongelma heijastuu koko ravintoketjussa, poislukien ylin johto. Vanha sanonta siitä, että jos paperitehtaan johtajan vaimo ei saanut uutta minkkiturkkia, niin kuka kärsi eniten. Paperitehtaan lähetin koira.

Toisaalta jos katsoo nykyistä lähiöelämää (ei tietysti, jokaisessa) ongelma on havaittavissa ilman mitään asiantuntemustakaan. Alkoholismi ja muut rauhoittavat huumeet ovat arkipäivää. Hallituksemme muutama ministeri on kieltämässä, laimentamassa, estämässä ja vaikeuttamassa esim. keskarin saantia, tekopyhästi luullen asian auttavan. Näinhän ei tietenkään tapahdu maassa, joka kaikesta huolimatta on vasta 20:llä sijalla euroopan kulutustilastoissa. Kuten muualla totesin muutama desi puhdasta per vuosi vähemmän, niin olisimme sijalla 30. Näiden ministerien toiminta on vastuutonta, koska heidän ahdas mielensä ei tajua, pysty eikä halua paneutua lähtötilanteeseen, syihin.

Monet työssäkäyvät kärsivät loppuunpalamisesta, joka ei ole sitä julkkisten sensaatiolehdille kertomaa juttua, vaan vakavampaa laatua olevaa, jossa oma mieli kieltää koko asian eli se on tavallaan tiedostamatonta, piilossa. Ei tarvitse olla järjen jättiläinen, kun miettii mikä asiaan auttaisi.

Palatakseni taas lähiöelämään, niin esim. työttömillä tai pienellä vanhuuseläkkeellä toimeentulevilla kaljan kittaaminen kavereiden kanssa lähipubissa on terapiaa ja oikeastaan ihan hyvää sellaista. Voi olla, että puolen kuun jälkeen rahat on loppu. Nou hätää sosiaaalinen verkosto on sen verran yhtenäinen, että varmasti luottoa muutamaan tuoppiin löytyy. Köyhyyttä on kiva kärsiä samanlaisten kanssa kun tietää, että apu on lähellä. Lääkkeiden väärinkäyttö on loppujen lopuksi aika vähäistä. Ei ole tarvetta.

Nuorison kanssa tilanne on sikäli toinen, että kuvaan astuvat helpommin huumeet ja sekakäyttö, jossa elämän ankeutta paetaan itsetuhoisesti. Elämä pyörii vain sen ympärillä, kuinka saada pää sekaisin ja tavoitteeseen pyritään vaikkapa rikosten avulla, jos muu ei auta. Päinvastoin kuin kantapöydässä mopo on karannut käsistä jo elämän kevät tai alkukesävaiheessa. Eli kun tämä riskiryhmä saa käyttöönsä helposti erilaisia rauhoittavia, masennuslääkkeitä yms. on tasavarmaa se, että niitä myös vaihdetaan ja kokeillaan kaverien kesken ja lopputuloksena tulee noutaja.

Tosi alkoholisti kuolee tottakai ennen pitkää viinaan ja sen aiheuttamiin sairauksiin. Lääkeriippuvainen, joka näennäisesti vaikuttaa ihan OK:lta voi pimahtaa yht'äkkiä ja tuloksena voi olla katastrofi myös ympäristölle.

Toivon, että blogisi huomioidaan laajemmin, koska se käsittelee todellista ongelmaa. Toivon myös että ne pari naisministeriä tutustuisivat juttuusi. Voi olla, että korvia alkaisi punottaa, jos vähänkin niiden välissä jotain on. Tämän hetkinen ko. henkilöiden toiminta on puuhastelua, joka on erittäin vaarallista yhteiskunnan kannalta juuri näköalattomuuden ja siitä johtuvan vastuuttomuuden vuoksi.

Jarkko Hietala

"Siinähän koko kupletin juoni. Ei ole mikään salaisuus, että esim. IT-alalla, silloisessa suuryrityksessä muutama vuosi sitten ei haluttu tehdä huumetestejä henkilökunnalle, joiden suorituspaineiden mittarin tiedettiin heiluvan punaisen puolella. Nykyisessä tilanteessa, jossa vaaditaan "yli-inhimillisiä" suorituksia työpaikoilla ongelma heijastuu koko ravintoketjussa, poislukien ylin johto. Vanha sanonta siitä, että jos paperitehtaan johtajan vaimo ei saanut uutta minkkiturkkia, niin kuka kärsi eniten. Paperitehtaan lähetin koira. "

Ei IT-alan usein projektiluontoisissa töissä kukaan kysy miten tulos on tehty kunhan se on tehty. Jos projekti onnistuu hyvä niin kysymyksiä ei esitetä jos se epäonnistuu liian monta kertaa usein työt loppuvat siihen.

IT-alalla onnistujan työn arvo voi olla vaikka miljardi, mutta epäonnistujan työllä ei välttämättä ole mitään rahallista arvoa riippumatta siitä miten paljon työtä oikeasti on tehty tuotosten eteen.

Angry Birds pelifirman tuotoksen arvoksi on joissakin lehdissä arvioitu, jopa neljä miljardia euroa kun Nokian tuhansien insinöörien vuosia rakentaman Meego järjestelmän arvo on jäänyt tappiolliseksi eli ei minkään arvoiseksi. Tuhannet insinöörit ovat siis tehneet vuosia täysin arvotonta työtä, jolla ei ole ollut mitään kaupallista arvoa.

Angry Birds tekijät ovat siis kapitalismin mielestä maailmalle neljän miljardin euron arvoisia, mutta Nokian tuhannet Meego kehittäjät eivät minkään arvoisia.

Koodaaminen ei oikein ole ihmiselle luonnollista työtä ja aika usein sellasta yksinäistä mieletöntä keskittymistä ja tarkkuutta vaativaa puurtamista ja jatkuvaa matemaatisloogisten ongelmien ratkomista, josta ei pääse vapaa-ajallakaan eroon. Ihminen kun on täysin keskittynyt monimutkaisen ongelman ratkaisuun ei hän pysty ajattelua lopettamaan vapaa ajallakaan. Uskoisin, että monet tekevät työtänsä jos ei huumeiden niin ainakin erilaisten masennuslääkkeiden voimalla. Kukaan ei kysy minkä lääkkeen voimalla tulos on tehty kunhan se on vain tehty.

Vaikka tutkimuksia ei ole tehty näppituntumani on, että masentuminen ja erilaiset loppuunpalamiset on ohjelmistoinsinöörien keskuudessa jo ennen työuran puoltaväliä on huomattavasti yleisempää kuin muissa ammateissa.

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Kiitos mietteistäsi. Oikeastaan sain itse tietää asiasta jo aikoja sitten luottamuksellisessa keskustelussa, taisi olla Lontoolaisen hotellin baarissa, sellainen laivat kohtaavat yössä juttu.

Toivottavasti Hanna saa tästä lisää purtavaa ja pohdiskeltavaa, koska ko. ala voisi tutkimusmielessä olla hyvä kohde ja sitä kautta puuttua ja ratkaista ongelmaa.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Tuotekehittelystä noin 90 % ei kuitenkaan koskaan johda myytävään lopputuotteeseen. Ei pidä hermostua pienistä meego-tappioista.

Jarkko Hietala

"Tuotekehittelystä noin 90 % ei kuitenkaan koskaan johda myytävään lopputuotteeseen. Ei pidä hermostua pienistä meego-tappioista."

Ilmeisesti ei myös pidä hermostua palkanmaksun loppumisesta ja työpaikan menetyksestä tai työkavereiden, jotka ovat olleet vuosien ajan osa omaa elämää katoamisesta omasta elämästään kokonaan?

Kaikilla ei ole oikeuksia pysyvyyteen elämässään sanoo kylmän laskelmoiva näkymätön talouskäsi.

Psykologit voivat kyllä kirjoittaa kokonaisia kirjoja siitä minkälainen ihminen ei ollenkaan hermostu näistä jatkuvista muutoksista ja kylmästi laskelmoivat elämää pelkästään taloudellisten valintojen mukaan mikä missäkin tilanteessa on juuri heille itselleen edullisin ratkaisu.

Käyttäjän Taksari kuva
Jani Pulkki

Minut pysäytti ymmärtämään tilanteen tämä metan hillitön käyttö Suomessa. Kun taas essoa otetaan hyvin vähän. Esso on nimenomaan bilehuume, meta taas on erittäin vahva piriste mitä käytetään yleisesti vireystilan parantamiseen. Sen täytyy olla hyvin yleinen "lääke" ylikuormitukseen, ei tuota euroopan suurinta käyttöä muuten selitä. Meillä ei kuitenkaan kuulu biletyskulttuuriin päiväkausia jatkuva tanssiminen. Toisaalta metan käyttöä voisi osaltaan selittää nämä koukuttavat nettipelit, cocacolan, kahvin ja enegiajuomien jälkeen on piri on seuraavana ja meta tehokkaampaa. Ihmekkään jos tuolla on psykoottisia tyyppejä liikenteessä. Masennus ja ahdistuslääkkeillä voidaan välttää tai ainakin loiventaa pirin ja metan pitkäaikaisen kytön väistämättä aiheuttamaa psykoosia, joten niidenkin kulutuksen kasvu saattaa olla osin saman ilmiön kääntöpuolia. Amfetamiinipsykoosin pystyy estämään käsittääkseni vain voimakkailla unilääkkeillä, esim bentsoilla.

Käyttäjän lempan kuva
Anne Lempinen

Terve ihminen sairastuu sairaassa yhteiskunnassa. Ollaan jouduttu tilanteeseen, missä töihin meno ei ole lähestulkoonkaan itsestäänselvyys. Elämän tarkoitus hämärtyy, kun työpaikkoihin ei noin vain koulutuksellakaan pääse, saati mitä tapahtuu niille, jotka ovat pudonneet kyydistä työelämän rakennemuutoksen takia. Pistää miettimään, mitä tässä oikein pitäisi parantaa, lääkitä ja muokata, että jokaisella halukkaalla olisi mahdollisuus rakentaa elämäänsä tässä yhteiskunnassa.

Hely Alhainen

Hanna, taas liian pitkä kirjoitus! Sisältö on ok, mutta kunpa oppisit, että tänne ei pidä kirjoittaa laajoja esitelmiä, vaan tiivistä verkkotekstiä, joka ei rönsyile. Pitkiä tekstejä on tuskastuttavaa lukea ruudulta, onko siis ole mitään järkeä nähdä turhaa vaivaa? Ei.

Käyttäjän FreeThinking kuva
Jukka Heikkinen

Masennukseen voi olla monia syitä ja kaikilla ne ovat yleensä, jonkun epätoivottavan tilanteen aiheuttamia. Erikoista on, että ensimmäiseksi olipa syy mikä tahansa henkilölle, joka ilmoittaa olevansa välillä masentunut, lääkäri tarjoaa masennuslääkkeitä. Helpommin se masennus häviää, jos yritetään poistaa niitä syitä, jotka masennuksen aiheuttaa kuten esimerkiksi työttömyys. Perusterveydenhoidon piiriin täytyisi kuulua huomattavasti selvemmin koskipa sitten mielenterveyttä tai muunlaista terveyttä huomattavasti enemmän mahdollisten sairauksien ennaltaehkäisyä. Siihen ei tarvitse osallistua pelkästään lääkärien tai hoitajien, puhumattakaan terveysviranomaisista vaan koko yhteisön, pitämällä huolen siitä, että kukaan ei pääse palamaan loppuun ennen aikojaan.

Kukaan ei varmasti halua, että syrjäytynyt henkilö, joka syystä tai toisesta on joutunut siihen tilanteeseen syö hänelle määrättyjä masennuslääkkeitä mikä kuten kirjoitit voi johtaa lääkekierteeseen ja masentuu entisestään, ja jolla on vain sosiaalisen verkon kautta yhteyksiä, joista hän ei oikeasti tunne ketään. eikä näin löydä tarkoitusta elämälleen. Seuraukset voivat olla hyvinkin ikävät sekä itse henkilölle, että lähiyhteisölle, jossa henkilö asustaa.

Myös työyhteisöissä täytyisi paremmin huolehtia ennalta siitä, että henkilökunta jaksaa ja jopa viihtyisi työssään. Jos ei osata luoda realistisia tavoitteita yksilöllisesti, voi olla että jollakin eräänä päivänä päreet palaa. Silloin voi vain joku napsahtaa ja seuraukset voivat olla sen mukaiset. Kaikenlaiseen kiusaaminen niin kouluissa kuin työpaikoillakin täytyisi puuttua varhaisemmassa vaiheessa, jottei väärinperustein masentuneiksi leimattuja työnnettäisi lääkkeiden orjiksi.

Hyvää Pääsiäisen jatkoa kaikille

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Kuinka jokin tällainen kysymys voitaisiin panna kuntoon maassa, jossa koulu on opettajien, koululaitoksen virkamiesten ja kirjankustantajien bisnes, jossa terveydenhoito on lääkäreiden ja tietohallintojärjestelmien kehittäjien bisnes ja puolueparlamentaristisessa ikiliikkujassa tehtävä hyvävelipolitiikka valtapeleihin mielistyneiden poliitikkojen bisnes? Mikä taho muka ajattelisi yleistä etua tai kärsiviä kansalaisia?

Jos yli puoli miljoonaa suomalaista syö psyykenlääkkeitä, se on lääketeollisuuden bisnes. Ja apteekkien bisnes. Kyllä kai siitä kannattaisi kohta mitaleita jakaa, jos joku on oikein sairas ja pelkää muita ihmisiä -- joissa ei kohta enää olekaan muuta kuin pelättävää.

Täällähän ei hyvin mene kohta enää muilla kuin sillä yhdellä prosentilla kaikkein rikkaimpia, joka ei itse tajua miten huonosti sillä menee. Se päättää miljoonista, eikä vain miljoonista vaan sadoista miljoonista, eikä vain dollareista tai euroista, vaan sadoista miljoonista ihmisistä. Eikä se keksi omaan elämäänsä sen parempia arvoja kuin kymmenen luksuslinnaa, kymmenen luksushuvijahtia tai kymmenen yksityissuihkukonetta. (Dokumentti "Sisäpiirin homma".)

Kymmenen älypistettä se uskoo saavansa puolustautuessaan syytettynä prostituoitujen käyttämisestä väittämällä: "Ei orgioiden alastomista naisista voi mitenkään tietää kuka on prostituoitu kuka ei." (IMF:n entinen johtaja Dominique Strauss-Kahn.)

Käyttäjän Taksari kuva
Jani Pulkki

Huoraa pitää arvostaa juuri niin paljon kuin ihmistä pitää arvostaa. Mielestäni oman ruumiin kauppaamien ei periaattellisestoi eroa monestakaan duunista, yleensähän niissäkin rahaa vastaan huorataan, milloin mitäkin, ehkäpä aika lasten kanssa on sitten mitattavissa rahalla, seksi ei.

Erinomainen bloggaus todella vaikesta asiasta, johon ei ole mitään selkeitä ratkaisuja tai toimitamalleja. Toistaiseksi vielä yritys/eryhdys systeemillä monesti mennään, apu taitaa lähes kaikille hoitoon sitoutuneille lopulta löytyä.

Käyttäjän donnybird kuva
tuula pakarinen-curry

Ja mielestäni olet oikeassa, Seppo, kaikki on bisnestä!

Eli kaikille muodostuu oman/toisen ryhmän eturistiriita.

Niinpä syyttäjät etsivät syyllisiä, ja kukaan ei mielytä toista, koska aina jonkin toisen ryhmän etu kärsii.

Ja tämä kulttuuri perustuu talouden mahtiin, kilpailuun.

Ja syy ihmisten tahalliseen tai tahattomaan syrjimiseen on taloudessa.
Tietysti jokainen puolustaa omaa taloudellista asemaansa, eli tekee
mitä vain toisten kustannuksella.

Ja ainoa syy kaikkeen vastaavaan käytökseen on nykyinen rahasysteemimme.
Siellä on kaiken alkujuuri, siitä syntyy kaikki muu omine vääristymineen.
Olemme kaikki tavalla tai toisella tämän systeemin uhreja.

Jos raha luotaisiin ilman velkaa, emme kaikki eläisi tässä ikuisen pelon tilassa, että jäämme jotain ilman. Pelosta teemme töitä, pelosta nöyristelemme toisillemme, pelosta emme uskalla sanoa niinkuin asiat ovat.

Kun pelkoon lisätään ihmisen luontainen matkiminen, minkä olen humoristisesti lainannut meidän apinakulttuurimme kuvaksi, emme enää edes
tiedä miksi teemme asioita niinkuin teemme, tai mikä sen pelon saikaan
aikaan.

Psykologia kutsuu tälläistä periytyvää alitajuista käyttäytymistä
todellisuudesta irtautumiseksi, sanoilla kognitiivinen dissonanssi.
Emme osaa siis yhdistää asioita, eli emme tiedä mikä on mihinkin johtanut
tai miten olemme ohjattu käyttäytymään tietyllä tavalla, mutta niin vain
käyttäydymme.
Muistissamme ei ole, koska meille ei myöskään ole opetettu miten nykyinen
talous toimii, uskomme rahajärjestelmän jatkuvan. Alitajuisesti ihmiset
vaistoavat, että kun tulokset ovat näin huonoja, systeemin täytyy muuttua.
Nyt sitten kaikki pelkäämme kahta enemmän, käyttäydymme yhä huonommin
toisiamme kohtaan, koska pelkokerroin sen kuin kasvaa koko kansan keskuudessa.
Pelko on kuitenkin turhaa, sillä todellisuuden etsiminen antaa aina uusia
ratkaisuja. Senpä vuoksi masentuneen ihmisenkään pelko ja masennus ei
häviä pilleripurkin kautta, vaan todellisten ongelmien ja tilanteen korjauksella. Masennus on yleensä tilannekohtaista. Ja maailmalla otetaan
pieniä askeleita tilanteen korjaamiseen. Kaikki muu korjaantuu sen mukana.

link http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/1...

Käyttäjän Taksari kuva
Jani Pulkki

Nyt varotaan ahdistuslääkkeitä ja potilaat lääkitsevät itseään viinalla. Ei sekään ole hyvä.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Voisiko ratkaisuksi ahdistukseen toimia psykiatriohjasteinen LSD-terapia, jossa mennään potilaan ahdistuksen juurille? Ainakin alkoholismiin ja huumeriippuvuuteen siitä voi tutkimusten mukaan olla hyötyä. Tuloksena voi olla, että potilas tulee niin tietoiseksi ohjelmoinnistaan ja pinnan alla toimivista sosiaalisista odotuksista ja normeista, että hän vapautuu ahdistuksesta.

Spekulaatiota, mutta en pitäisi mahdottomana.

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Ystäväni Hanna

Kirjoituksessasi on hyvä tarkoitus, mutta siinä on pahasti mennyt nyt sekaisin kovin monia puuroja ja vellejä.

Eiköhän tällaisen aiheen kanssa kannattaisi ottaa yhteyttä kaveriin (olisit vaikka kilauttanut minulle), ettei tulisi vääriä yleistyksiä, termejä, ennusteita ja harhaanjohtavia johtopäätöksiä?

Paniikkien, pakko-oireiden, torikammojen, masennuksen, adhd:n ja kovin, kovin monen muun vaivan kanssa olen painiskellut kymmenien tuhansien ihmisten rinnalla kohta 45 vuotta ja vakuutan, että siinä maailmassa tuo alustuksesi ei toimi sen paremmin karttana, kompassina kuin hoitonakaan.

Olen asemassa, jossa vastaan kun kysytään. Siksi: kun seuraavan kerran kirjoitat näin vakavasta asiasa, kilauta edes!
Numeron tiedät: 0163281.

-aLii-
Lapin jokaisen kunnan 45 vuoden aikana perusteellisesti kolunnut lääkäri, 65v

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Antti Liikkanen

"Paniikkien, pakko-oireiden, torikammojen, masennuksen, adhd:n ja kovin, kovin monen muun vaivan kanssa olen painiskellut kymmenien tuhansien ihmisten rinnalla kohta 45 vuotta ja vakuutan...."

Ei millään pahalla. Tuolla kokemuksella on varmasti myös tullut tuloksia. Ymmärrän toki, että aiheesta ei voi kirjoittaa kansanomaisesti tai lyhyesti. Yrittäisit kuitenkin, koska muuten mielipiteesi kumisee rummun lailla, tyhjänä ja jotenkin katkeran oloisena.

Kokemus on sinänsä jännä asia, että oivaltava mieli voi hyvinkin nopeasti sitä kartuttaa, joillakin se kestää sitten kauemmin tai se koteloituu ns. kokemukseksi, johon taas uudet ajattelutavat tai mallit eivät mahdu.

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Yksi suurimmista ongelmista vakavassa ja aika työläässä sekä vaativassa lääkärin työssä on väärä tieto, jonka varassa - jos se vakuuttavasti tarjotaan - syntyvä hoito on pahempi kuin tauti.

Siinä ei huumoria paljon viljellä ja katkeruuskin voi tulla joskus läpi, kun turhia uhreja sitten syntyy (vrt Antti Heikkilä ja karppaus).

Hanna on luetellut hyviä ja oikeita asioita, mutta lisäillyt joukkoon ennakkoluuloja ja huhuja, joiden vaikutuksesta lukija, jolla on jokin ahdistuneisuus- tai mieliala-häiriö, saattaa saada turhan vamman sielulleen.

Lääkärin "valassa" on "primum est non nocere" (=auta vahingoittamatta) ja "terävä veitsi tarvitsee vakaan käden" (tehokas hoito pitää suunnata tarkasti).

Ylimielisyydestä ei, kaima, ole kyse vaan väsyneestä huokauksesta.

On ongelmia, jotka ansaitsisivat osaavan ja perustellun käsittelyn eikä populistista "minä tiedän tämän" briljeerausta.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Antti Liikanen,Jotain konkreettista voisit silti antaa näistä ongelmien perusteista..mistä kaikkialta ongelma kumpuaa,mitkä ovat ne tekijät ?

Turhan monesti törmään vain vähättelevään tekstiin missä lyödään maahan muut ja kertomatta mitään omaa näkemystä asiasta tai empiirisen tutkimuksen tuloksista.Nyt olisi jälleen samanlainen tilanne ja voit tietysti korjata asian halutessasi.

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Vellu Heino

1) En ihan oivalla, miksi aktiivipoliitikko lähtee yksittäistä psykiatrista häiriöryhmää käsittelemään

2) En osaa laittaa 1971 alkanutta paniikki-, pelko- ja masennushäiriökokemustani liuskalle-parille

3) Soisin, että kun poliitikko lähtee näin valtavan laajaa kokonaisuutta parilla liuskalla käsittelemään (puolueen vpj ja kansanedustaja), hän viittaisi edes suurin piirtein lähteisiinsä

4) olen yrittänyt jotain pientä laittaa osoitteeseen www.anttiliikkanen.net, jossa linkissä "psykiatria" on yhtä ja toista (suosittelen esin "Masennus on palovamma aivoissa"), mutta olen paljon myös kirjoittanut blogiini http://anttiliikkanen.blogs.fi (1830 parin-kolmen liuskan mittaista blogausta eli yhteensä n 5000 liuskaa), mutta sekin on vain osa siitä, mitä käytän, kun vastassani on kärsivä ihminen, jonka hoitamisessa luottamus on "puoli ruokaa".

Lopuksi kevennys:

Kyse on psykoneuroendokrinologisesta immunologiasta sosiaalivakuutusfarmalogisessa yksilövastuisen hoitotyökenttäkulttuurin palautteellisessa vuorovaikutusverkossa psykodraamaa hyödyntäen

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Liikkanen:

Voi kuulostaa toistolta ja kummalliselta tyrkyttämiseltä, mutta entä se LSD:n mahdollisuus tähänkin ongelmaan?

Kun on kerta ainetta tutkineiden taholta arvioitu, että LSD mahdollistaa vaikutuksen aikana aivojen jonkinasteisen uudelleen verkottumisen, jossa ihminen voi ohittaa hänen voimakkaat neurooseja ja addiktioita synnyttävät hermoradat, niin eikö olisi aiheellista epäillä, että sen avulla ihminen voi psykiatrin ohjastuksessa myös ohittaa ja uudelleen verkottaa aivonsa niin, ettei panikkihäiriöitä synny enää niissä tilanteissa, mitkä niitä henkilölle synnyttävät?

Voisiko olla, että LSD-terapiassa ihminen on mahdollista saattaa syvätietoiseksi haitallisista ehdollistumistaan, jonka jälkeen avautuu mahdollisuus rakentaa korvaavia ja vähemmän haitallisia ehdollistumia?

Tiedätkö sinä, miksi psykiatrian piireissä on pidetty niin varmana, ettei LSD:llä varmasti ole mitään terapeuttista potentiaalia? Onko tällainen uskomus perustunut oikeasti vahvalle evidenssille, vai onko kyseessä ollut vain tieteenalan hegemonia, joka on halunnut nitistää kilpailevat totuudet? Kyllähän tuo Norjan alkoholismin metatutkimus saattoi olla aikamoinen pandoranlipas, joka avattiin.

Pentti Järvi

Jo odotinkin milloin AL tulee tyrmäämään kirjoituksen.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Antti Liikanen,käväsin lukemassa tekstisi ja niin siinä vaan kävi,että se vertaaminen on suurin pelkoa aikaansaava tekijä ja meidät aivot eivät kykene käsittelemään tuota määrää pelkoa. Ne pettävät mieluummin..

Kiitos kuitenkin varmistamisesta.

Harmillisena asiana on se,että asia on tiedetty jo vuosikymmeniä,mutta mitään muutosta ei ole tehty vaan jatkettu samaa rataa.

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Antti Liikkanen
Kiitos valaisevasta kommentista. Mikäli käsitin oikein niin, tämän tyyppisissä asioissa parhaimmankin spesialistin on tietyissä tapauksissa mahdotonta tehdä oikeaa diagnoosia ja sitä kautta myös määritellä pitävää hoitomuotoa. Tämä taas johtaa siihen, että mennään aidan matalimmasta päästä ja määrätään turhaan lääkkeitä, jotka väärin käytettyinä ovat hengen vaarallisia. Ymmärän täysin, että tilanne on turhauttava.

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Lampelto

Tietääkseni LSD (ja muutama muukin vastaavaa vaikutusta omaava molekyyli) on nykyisin aktiivisen farmakologisen tutkimuksen kohteena.

Tulihan Talidominikin takaisin lääketarjontaan.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Liikkanen:

1. Onko sinulle muodostunut jokin henkilökohtainen arvio aineen potentiaalista? Tunnetko teoreettisella tasolla, kuinka siitä voisi olla terapeuttista hyötyä psykiatrin ohjaamana?

2. Herättääkö aineen tutkiminen tunteita psykiatrian piirissä? Onko se jollakin tapaa kuuma peruna, vai suhtaudutaanko siihen viileän neutraalisti yhtenä kemiallisena aineena muiden joukossa?

3. Kuinka hyvin ainetta koskevat tutkimukset tunnetaan Suomessa?

P.S. Olen kieltämättä aiheen suhteen melkoisen utelias. Johtuu kuitenkin siitä, että Internet on tarjonnut hyvät mahdollisuudet tutkia ainetta ja mielessäni on syntynyt entistä enemmän kysymyksiä sen suhteen, mitä mahdollisuuksia aineella on ja miksi sitä ei ole tutkittu laajasti. Toki aiheeseen liittyy tiettyä mystiikkaa ja epäilyksiä siitä, että onko aine jotenkin yhteiskunnallisesti vaarallinen, jos sillä olisikin jotain nk. tietoisuutta lisäävää vaikutusta, joka tekisi ihmisistä pelottomampia ja vähemmän riippuvaisia, jolloin heitä voisi teoriassa olla vaikeampi hallita.

Tämän utelliaisuus laantuisi todennäköisesti, jos aihe nostettaisiin kunnolla keskusteluun ja valtavirta psykiatri ja korkea terveydenhuollon viranomaiset oikeasti kävisivät läpi tutkimukset ja muodostoisivat avoimesti mielipiteensä aineesta ja julkistaisivat ne. Ehkäpä 3 vuoden kuluttua meillä on LSD-ilta YLE:llä.

Tämä tällainen hissuttelu ja peittely aina vain lisää mielenkiintoa ainetta kohtaan. Olisin erittäin tyytyväinen, jos monet suomalaiset psykiatrit kokoontuisivat jonkinlaiseen symposiumiin, ja joku kirjoittaisi aineesta kirjan nykypsykiatrian perspektiivistä, jossa kaikki tutkimustieto otetaan huomioon ja sitten todettaisiin seikkaperäisesti, miksi LSD:llä ei ole terapeuttista potentiaalia. Kun näin ei ole tehty, niin ajatukset hegemonisesta hiljentämisestä tieteenalan sisällä vain lisääntyvät. Tästäpä syystä minäkin jaksan täällä Usarissa kerta toisensa jälkeen nostaa aiheen keskusteluun, koska koen erikoiseksi sen, ettei nk. yhteiskuntamme "kunnon ihmiset" kuten sinä, suostu kunnolliseen avoimeen keskusteluun aiheesta.

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Pekka: viileästi suhtaudutaan, mutta Suomessa ei kukaan ole valmistelemassa tutkimusta ihmisillä.
Olemmekin asiasta tässä viimeisen parin vuoden aikana käyneet usarissa aika tyhjentävän keskustelun.
Uutta on siis se, että hallusinogeenit ovat tulleet uudelleen mielenkiinnon kohteeksi eikä se näytä olevan kovin tunteilla ladattua asiaa kansainvälisessä tiedeyhteisössä.

Itse olen nykyisin kiinnostuneempi genetiikasta:
kts http://anttiliikkanen.blogs.fi
(kirjaus tänään, blogin loppuosa)

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Liikkanen:

Osaisitko nimetä jotain suomalaista kolleegaasi, joka olisi viimeisen 20 vuoden aikana kirjoittanut jotakin psykedeeleistä joko sanomalehtiin tai tieteellisiin julkaisuihin, tai muulla tavalla keskustellut asiasta julkisesti?

Käyttäjän kangaro kuva
Ros-Britt Kangas

Tunnustan, en jaksanut pitkää kirjoitusta lukea kokonaan, mutta aiheeseen liittyen todettakoon silti:

Nyt taitaa olla muodissa ja ajassa vähätellä masennuksen todellisuutta ja oikeutusta oikeana sairauksena. Siinä "ansiokkaasti" tuntuu toimivan etenkin ne, joilla ei ole minkänlaista kokemusta asiasta. Kenties vain tarve kyseenalaista toisen oikeus diagnoosiin ja sairauslomaan/-eläkkeeseen. Mahdollisia aineenvaihdunnallisia/ endokrinologisia syitä sivuutetaan ja kielletään mennen tullen, vaikka lääkkeet nimenoman tehoaa vaikuttamalla aineiden koostumuskiin. Puute tai liikatuotanto aivoissa ei näiden totuudenpuhujien mielestä olekaan yhtä hyväksyttyä kuin vaikkapa insuliini tuottamisen ongelmaa. Kun vihdoin monet masentuneet ovat päässeet turhan syyllistämisen taa'asta eroon, fyysisen taustan löytämisen kautta, tulee kaikenlaisia "totuudenpuhujia" areenalle ja psykologisoivat koko hela hoito uudestaan.

Sitten joukkoon myös liityvät innookkaasti nämä buisness- ja lääketehdasfoobiset henkilöt. Kun vihdoin markkinoille on saatu semmoiset masennuslääkkeet, jotka tehoavatkin hyvin, ja ikävimmät sivuvaikutukset ovat saatu pois, niin silloin nämä business-epäilevät nousevat areenalle ja kyseenalaistavat juuri näiden tuotantoa, myyntiä ja määrämistä.

Tällä en toki tarkoita ettei normaaliin elämään kuuluisivat tunteissa ala- ja ylämäkiä, ettei elämään kuuluisi surua ja ahdistusta, tai että liiallisesta taa'asta voisi kehittyä masennusta. Samalla varmaan on paljon sentyyppistä masennusta, joka on monien tekijöiden yhteissumma tai vaikeiden tilanteiden seurausta. On monta tietä masennus-kaltaiseen tilanteeseen/ masennukseen, mutta jättäkäämme asiantuntijalle diagnosisoinnin, syiden selvittelyä ja masennuksen hoitoa.

Paljon populistista puhetta ei ainakaan masennutta auttaa, mutta herättää suurta kiinnostusta muiden keskellä -ei vähitenkään sen takia että oikeuttaa heitä syyllistämään toisia.

Käyttäjän MariaRajakari kuva
Maria Rajakari

Ros-Britt otti hyvän näkökulman esiin, pelkillä lääkkeillä ei masennusta hoideta, usein tarvitaan molempia, sekä lääkehoitoa että terapiaa. Itse en liputa lyhytterapioiden puolesta, vaan pitkäkestoisempien terapioiden puolesta. Jos lapsuus on ollut rikkinäinen, selviytyminen siitä on lähes yhtä pitkä. Yksillöllisesti tarjottavat terapiat ovat parempi vaihtoehto mielestäni.

Usein eduskunnassa otetaan asiantuntijoiksi ihmisiä, jotka liputtavat esim. juuri lyhytterapioiden puolesta, koska ne tulevat halvemmaksi. Ja tämäkin on totta, mitä Ros-Britt sanoo, eli joskus serotiinin tuotannosta on puutetta ja ihminen joutuu lopun ikäänsä käyttämään lääkkeitä.

Mielestäni hallitus on yhteiskuntatakuussaan oikealla tiellä. PerusSuomalaiset ovat lähinnä tarjonneet vastaukseksi nuorille esim. Hakkaraisen työaloitetta/työkokeilua Hakkaraisen kotiseudulla (mikä on kyseenalaista mielestäni ja rahaa tähän haettiin, siis tähän kokeiluun 100000 euroa), jonka myös edustaja Mäntylä on allekirjoittanut. Sinänsä olen samaa mieltä, että on järjestelmän hyväksikäyttäjiä olemassa, mutta silloin täytyy tinkiä/leikata itse työttömyysturvasta (miettiä koko työttömyys/sosiaalijärjestelmän muuttamista, joka tapauksessa Hakkaraisen ehdotus ei ole järkeenkäypä), eli ei hukata rahaa kokeiluihin, josta ei makseta minkäännäköistä palkkaa. Se vääristää työmarkkinoita, jolloin tätä "ilmaistyövoimaa" otetaan vain käyttöön, ja oikeiden työpaikkojen määrä vähenee. Pienituloisten puolestapuhujana tämän luulisi olevan Mäntylälle tärkeää.

Itse olen kirjoittanut paljon masennuksesta ja mielenterveyshäiröistä, useampia blogeja. Tietämystä on erään läheisen kautta paljon. Nuoret saavat onneksi terapiaa nykyisin helpommin, kun taas vanhemmat eivät, varsinkin vaikeasti mielenterveysongelmaisten tilanne on harvinaisen huono.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Mitenkähän paljon Suomessa on psykiatreilla tapana määrätä ennen reseptilääkityksen aloittamista erinäisiä ravinteita, joilla voidaan esim. lisätä serotoniinin määrää aivoissa? Miksi joskus suoraan määrätään SSRI-lääkitys, kun voisi aivan hyvin aloittaa tryptofaanilla (aminhappo), 5HTP:llä, mäkikuismalla ja/tai intialaisella ashawagandha-juuresjauheella. Nämä aineet ovat sivuvaikutuksiltaan paljon lievempiä kuin masennuslääkkeet ja lisäksi ne tähtäävät puutostilojen hoitamiseen.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Kangas & Mäntylä, mielipiteenne tästä:

Hämeen sanomissa oli v. 2010 juttu psykedeelien käytöstä mm. addiktioiden, masennuksen, paniikkihäiriön ja muiden mielenterveyshäiriöiden hoidosta.

http://i.imgur.com/0OPiT.jpg

Käyttäjän kangaro kuva
Ros-Britt Kangas

Olen varautuvainen, niin kauan kunnes asiaa on tutkittu luotettavasti. Eikä vaarallisia sivuvaikutuksia noin vain voi hyväksyä, joten pidän esim. edelleen LSD:tä mm. vakavia hallusinaatiota aiheuttavana ei-hyväksyttävänä.Liian vaarallinen aine. Masentunutta ihmistä joka tapausta ei pidä käyttää koekaniinina ja usein näihin vaihtoehtoihin ryhdytetä paljon vähemän tutkimuksella ja tiedolla kuin mikä on asian laita lääkkeiden kohdalla.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Olen lukenut, että mm. se tutkimusryhmä, joka 60-luvulla tutki LSD:n terapeuttisia vaikutuksia, onnistui kehittämään psykiatrisen protokollan, jonka avulla riskit saatiin minimoitua varsin pieniksi. Kun koetta toistettiin muiden tutkijaryhmien taholta, he eivät noudattaneet protokollaa, vaan mm. antoivat yli kaksinkertaisia määriä ainetta koehenkilöille ja sitoivat heidät sänkyihin kiinni, luoden ahdistavan ympäristön.

On siis olemassa tutkimustietoa siitä, kuinka riskit on huolellisella seulonnalla ja valmistelulla mahdollista tiputtaa riittävän alas. Jos LSD:n kokeelliset riskit on mahdollista tiputtaa yhtä alas tai alemmas kuin muilla potentiaalisilla lääkeaineilla, on tällöin sillä tehtävät tutkimukset perusteltuja, eiköstä vain?

Nyt, kun siis täten on tullut tietoosi, että huolellisella seulonnalla, annostelulla ja valmistelulla on mahdollista tehdä kokeita varsin pienin riskein, niin etkö olisi näiden tietojen pohjalta sen kannalla, että kokeita voitaisiin suorittaa myös täällä Suomessa?

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Auttaa masennukseen - Suomenkin nurmikoilla kasvaa tämä "taikasieni"
26.1.2012 08:43

Sofia Virtanen - Suippumadonlakki on yksi psilosybiiniä sisältävistä sienistä. Psilosybiini, monien sienten sisältämä huumaava aine, näyttää vähentävän masennusta. Imperial College Londonissa saaduista tutkimustuloksista raportoi TG Daily.

Brittiläisen yliopiston tutkijat pyysivät koehenkilöitä muistelemaan tilanteita, jotka herättävät heissä voimakkaita positiivisia ajatuksia. Osalle koehenkilöistä oli annettu psilosybiiniä, osalle plaseboa. Muistelun aikana heidän aivojaan kuvattiin, ja sen jälkeen heiltä kysyttiin, kuinka eläviltä muistot tuntuivat.

Psilosybiiniä saaneiden muistot olivat selvästi elävämpiä kuin lumeainetta saaneiden. Psilosybiini myös aktivoi aivojen näköä ja muita aisteja käsitteleviä alueita.

Kaksi viikkoa myöhemmin koehenkilöiltä kysyttiin, miten heidän henkinen hyvinvointinsa oli muuttunut kokeen jälkeen. Mitä elävämpiä positiiviset muistot olivat olleet, sitä paremmin koehenkilöt voivat.

- Koska psilosybiiniä käytetään tajuntaa laajentavana huumeena, oletimmekin, että se aktivoisi aivoja. Varsinainen yllätys oli, että se itse asiassa vähentää aktiivisuutta aivojen niissä osissa, joilla on kaikkein tiivein yhteys muihin alueisiin, professori David Nutt kertoo.

Kahdella aivokuoren alueella, joista toinen käsittelee tietoisuutta ja minuutta ja toinen on hyvin aktiivinen masentuneilla henkilöillä, verenkierto hidastui ja hapensaanti väheni.

Psilosybiinia käytettiin 1950-luvulla hyvin yleisesti psykoterapian yhteydessä masennuspotilaiden hoitoon. Myös Yhdysvaltalaisen Johns Hopkinsin yliopiston tutkimukset ovat antaneet näyttöä psilosybiinin masennusta vähentävästä vaikutuksesta, mutta vaikutuksen biologinen tausta on pysynyt aiemmin arvoituksena.

Psilosybiinia sisältäviä sieniä kasvaa eri puolilla maailmaa. Suomessa tunnetuin niistä on laitumilla ja nurmikoilla kasvava suippumadonlakki (Psilocybe semilanceata), jonka käytön sivuvaikutuksena on ilmennyt toisinaan muun muassa pahoinvointia, kuumetta ja virtsaamisvaikeuksia.

http://www.talouselama.fi/uutiset/auttaa+masennuks...

Tietyllä tavalla voisi sanoa, että "vaadin" asiaan vihkiytyneiden viranomaisten ja poliitikoiden mielipidettä asiaan. Minkälaisen mielipiteen esim. kansanedustaja Mäntylä on tästä psykiatrisesta lähestymistavasta muodostanut, vai onko minkäänlaista?

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

''Taikasienien'' syöminen näkyy aivoissa
Julkaistu 05.03.2012

Psykedeelisiä tajunnanlaajentajia on käytetty seremoniallisiin, parantaviin ja tajuntaa muuntaviin subjektiivisiin kokemuksiin ja vuosituhansien ajan. Erityisesti erilaisia myrkyllisiä sieniä, kuten madonlakkeja, on käytetty muuntamaan tietoisuuden tilaa ja havainnointia. Näistä sienistä voi saada myös varteenotettavia hyötyjä, kertoo Oxfordin yliopiston tutkimus.

Yleensä taikasieniksi luokitellaan psilosybiinisienet, eli lähinnä tietyt madonlakki-ryhmän sienet ja muutamat muut eri ryhmien sienet. Psilosybiini ja psilosiini ovat tryptamiineihin kuuluvia alkaloideja. Psilosybiini metabolisoituu ihmiselimistössä psilosiiniksi ja ne ovat siis psykoaktiivisilta vaikutuksiltaan identtisiä – molemmat muistuttavat vaikutuksiltaan muita hallusinogeenisiä tryptamiineja, kuten LSD:tä.

Medical Xpressin mukaan tutkijat magneettikuvasivat BOLD-tekniikalla sieniä syöneiden ihmisten aivoja sekä ennen sienten syömistä että huumaavien vaikutusten alettua. He huomasivat veren virtaamisen vähentymistä etuotsalohkossa, talamuksessa sekä tiettyihin limbisen aivokuoren alueilla (anterior and posterior cingulate cortex). Veren virtaamisen väheneminen yhdessä psilosiinin kanssa johtaa muun muassa erilaisiin mahdollisiin hallusinaatioihin, parempaan itsetarkasteluun sekä jopa synestesiaan.

Tutkijoiden mukaan tarkoituksena olisikin seuraavaksi selvittää, voitaisiinko sienien avulla nujertaa esimerkiksi masennusta, sillä niiden on jo tiedetty olevan avuksi ”itsemurhapäänsärkyyn” eli sarjoittaiseen päänsärkyyn. Lisäksi aikaisempi, viime kesällä tehty tutkimus tukee masennuslääkemahdollisuutta.

http://www.tohtori.fi/?page=1341824&id=5814188

seppo kirnu

Lampellolle lista Suomen silmällä pidettävistä lääkinnällisistä sienistä -ilman huumaavaa vaikutusta.

Talvijuurekas - Flammulina velutipes - suurin osa kävelee ohi tietämättömyyttään.Kasvatettavissa

Koppelokääpä - Grifola frondosa - ruoka/lääkintä. Suurin osa ei tunnista.kasvatettavissa

Silkkivyökääpä -Trametes versicolor -ruoka/lääkintä. Harvinainen.Kasvatettavissa

Lakkakääpä - Canoderma lucidum - kuuluisa 'reishi'. kasvatettavissa.

Pakurikääpä - Inonotus oblisquus - 'tikkatee', lääkintä.

+

Jos joku aikoo kerätä suippomadonlakkia niin järkevähän varmistuu siitä mitä kerää: Itiöpöly violetin mustaa, lakissa irti lähtevä kalvo pinnassa + sinistymisefekti koskettelu/katkaisukohdissa.

Osattava tunnistaessa erottaa mm. TAPPAVAN myrkyllisestä myrkkynääpikästä - Galeriana marginatasta!!!!!!!!!!! Jopa vierekkäin voi kasvaa kaksi saman tyyppistä sientä joista toinen on myrkyllistä lajia. Eli ei ihan huoletonta hommaa.

Vesa Väyrynen

Masennus- ja mielialalääkkeet, taitaa olla vieroituslääkkeitäkin, ideana taitaa olla pilleristien armeja. Jos lääkäri ei muuta keksi, niin olet riskiryhmää, statiinipurkki kouraan vaan.Päihderiippuvaiselle sellaiset mömmöt, ettei selvää päivää näe. Tämä ei ole terveydenhoitoa, kyse on sairaudenhoito teollisuudesta. Jokaisella on joku oireyhtymä, joka vaatii lääkityksen, jos ei ole, se keksitään. Lääkitys pitää sivuvaikutuksiensa avulla huolta lääkittävistä oireista.

Muutoin olen sitä mieltä, ettei psykiatria ole tiedettä. Tehkääpä pieni koe. Lainatkaa kirjastosta kymmenkunta alan teosta. Huomaatte aika pian millaiset professorit niitä kirjoittelee. Kaivoslakkoonkin löytyy mitä iljettävimmät seksuaaliset vaikuttimet.

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Ehkä tämä keskustelu puhuu puolestaan ja saa harvat sen läpikahlanneet vakuuttumaan edes joistain asioista.

Me muut jatkamme arjen töissämme näitä asioita hoitaen.

Hanna Mäntylä teki "bona fide" blogauksen, jonka väitteistä osan pyrin vastuullisena, verorahoilla palkattuna lääkärinä ja virkamiehenä asettamaan asialliseen ja kriittiseen tarkasteluun.

Tämän seurauksena tuli lunta tupaan aika lailla, mutta ne, jotka kärsivät masennuksesta, fobioista ja paniikeista saivat saman palvelun kuin Salattujen elämien katsojat (tarkoitan pitkäperjantai-illan ja pääsiäismaanantai-illan katsojia, K-12).

Tiesittekö muuten, että valkoisten hevosten riski sairastua melanoomaan on 80%.

Hannalle voimia pärjätä tämän kannattajajoukon kanssa ja rohkeutta ottaa selvää siitä, mitä tiedetään, mitä luullaan ja mitä taas väitetään.

Ja viisautta kysyä niiltä, jotka virkansa puolesta ja valan vannoneina ovat kansanedustajalle vastaamisvelvollisia.

(ettei käy niinkuin Lapin Kansa sanomalehdessä, jossa Ylitornion kirkkoherra puhui läpiä päähänsä avatessaan T.S. Eliotin runon väitettä: "Huhtikuu on kuukausista julmin")

Jarkko Hietala

Voiko lääkäri muuta kuin hoitaa oireita?

Harva uskaltaa tuoda esille havaitsemiaan ongelmakohtia kuten sosiaalisuuden kaupallistumista. Eniten tätä tapahtuu isoissa kaupungeissa. Työnkuvat ovat usein muuttuneet ihmisen luonnollista luonnetta ja tarpeita vastaamattomiksi. Asioita keskusteleminen on vaikeaa, koska hirveän monelta tuntuu olevan hukassa se mitkä ovat ihmisen luonnolliset tarpeet ja mihin kaikkeen terveen ihmisen pitää sopeutua kyetäkseen selviämään sairastumatta. Vielä tätäkin harvempi kykenee muuttamaan asioita.

Jotenkin kun katsoo vanhoja maalauksia tai valokuvia vanhan ajan ihmisistä huokuu sellainen tietynlainen kiireettömyys ja sosiaalisuus, joka on näkemykseni mukaan aika pitkälle kadonnut kun yhteiskuntaan on lähdetty rakentamaan kehittyneen talouden ehdoilla. Nykypäivän sosiaalisuus on paljon keinotekoisempaa useammin vain osa maksettua asiakaspalvelua tai annettua työpanosta. Menet kauppaan, ostat haluamasi ja saat kaupan päälle tervehdykset. Ne ketkä menevät kauppaan tai baariin notkumaan ilman aikomustakaan ostaa mitään. Huomaavat pian saavansa töykeää kohtelua, koska ovat vain kuluttamassa niiden aikaa, jotka yrittävät tehdä työtään tai tienata liiketoiminnallaan.

Työsuhteesta saavutettu sosiaalisuus taas jatkuu niin kauan kuin kykenet tekemään tulosta työnantajallesi. Jos tulosta ei tule tarpeeksi, ei sinun pian kannata vaivautua työpaikalle ja joudut etsimään jonkun toisen paikan missä kuluttaa aikasi jatkossa. Jos, et kykene maksamaan sosiaalisuudesta, joko työpanoksena tai rahalla ei sinulla ole siihen oikeutta.

Yhä harvemmassa ovat ne ovet, jotka avautuvat ilman työpanosta tai rahallista maksua. Aika on rahaa ja toisten aikaa ei pidä kuluttaa ilman maksua. Jos yrität soittaa töissä olevalle ystävällesi, usein saat vastaukseksi ”anteeksi en ehdi puhua olen töissä”. Illalla taas saat vastaukseksi ”anteeksi olen liian väsynyt jaksaakseni jutella pitempään”. Maksettu työ on tärkeämpää kuin ilmainen sosiaalisuus. Sosiaalisuus vie voimia ja on parempi säästää voimansa maksettuun työpanokseen kuin ilmaiseksi annettuun sosiaalisuuteen. Tavallinen ihminen on velkojensa kanssa usein yhden työpaikan päässä kaiken menettämisestä. Sen takia maksetusta työstä täytyy pitää kiinni kynsin ja hampain.

Toisaalta jos olet niin rikas, että voit palkata ihmiset pitämään sinulle seuraa ei sinun tarvitse ikinä olla yksin voit melkein päättää minkälaisen työyhteisön rakennat ympärillesi ja ketä siihen valitset mitäkin tekemään. Saat sanoa mitä kunkin on tehtävä, sillä sinähän maksat siitä.

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Kaksi reunahuomautusta, Jarkko

1) Entiseen "hyvään aikaan" eli vielä 200 vuotta sitten (Välskärin kertomukset, Aleksanteri I jne) ihminen eli "kehittyneessä maailmassa" keskimäärin 45 v.
Ehkä sitten onnellisempana, mutta vielä 1867 suuressa nälänhädässä kuoli Suomessakin merkittävä osa väestöstä

2) Kuvaus tästä päivästä löytyy YLE/Areena, mutta on uusintana myös ensi perjantaina ja lauantaina: "Itse asiassa kuultuna, Claes Andersson"

Jarkko Hietala

"Kaksi reunahuomautusta, Jarkko

1) Entiseen "hyvään aikaan" eli vielä 200 vuotta sitten (Välskärin kertomukset, Aleksanteri I jne) ihminen eli "kehittyneessä maailmassa" keskimäärin 45 v.
Ehkä sitten onnellisempana, mutta vielä 1867 suuressa nälänhädässä kuoli Suomessakin merkittävä osa väestöstä

2) Kuvaus tästä päivästä löytyy YLE/Areena, mutta on uusintana myös ensi perjantaina ja lauantaina: "Itse asiassa kuultuna, Claes Andersson""

Mielestäni filosofi Jean-Jacques Rousseau selittää parhaiten miksi ihminen on luonnontilassaan onnellinen vaikka hän kuolisi nuorempana. Haluan tuoda tämän esiin sen takia, koska onnellisuus ei ole sama asia kuin nykyinen "hyvinvointiyhteiskunta" tai miksi sitä halutaan kutsua. Ihminen, joka kadottaa itsensä on onneton.:

"Luonto oli tehnyt ihmisen hyväksi ja yhteiskunta on tehnyt hänet pahaksi; luonto oli tehnyt ihmisen vapaaksi ja yhteiskunta on tehnyt hänestä orjan; luonto oli tehnyt ihmisen onnelliseksi ja yhteiskunta on tehnyt hänestä kurjimmista kurjimmanolennon. Luonnontilassa ollessaan oli ihminen hyvä. Kuinka olisikaan hän voinut rikkoa sääntöjä vastaan, kun mitään sääntöjä ei ollut? Hän seurasi vain itsesäilytysvaistoaan, oli viaton kuin eläin, eikä vahingoittanut ketään. Hän vain tyydytti tarpeensa eikä pyytänyt sen yli mitään, vieläpä auttoikin kaltaisiaan silloin kun oli itse kylläinen. Turmelus alkoi sinä päivänä, jolloin järki otti vangikseen vaiston, jolloin ihminen keksi pitää huolta myös tulevista tarpeistaan, jolloin hän näiden tulevien tarpeiden nimissä jakoi esineet käsitteiden "sinun" ja"minun" mukaan ja loi omaisuuden. Näin syntyi luonnollisen tasa-arvoisuuden tilalle omaisuuteen ja voimaan ja viekkauteen ja julmuuteen perustuva eriarvoisuus. Näin syntyivät etuoikeudet, näin joutuivat toiset saamaan kaikki, mitään tekemättä, kun taas toisten oli pakko raataa nääntymykseen asti herrojensa hyväksi. Näin syntyi yhteiskunta, joka näyttää vain tukevan anastajia heidän anastuksessaan ja raastavan köyhän vieläkin köyhemmäksi."

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Yksi reunahuomautus, Jarkko

1) Listasin itsemurhia tutkiessani (1977-2011) niitä filosofeja, jotka ovat päättäneet päivänsä vapaaehtoisesti ja mietin pitkään, miksi näin on tapahtunut: merkitsen tähän vain kaksi nimeä:

Zenon Kitinealainen http://fi.wikipedia.org/wiki/Zenon_Kitionilainen

Stefan Zweig http://fi.wikipedia.org/wiki/Stefan_Zweig

Zweigin opetus on: "Alakuloisuudesta ei kasva mitään tekoa"

Toisen opetus on stoalaisuus

Kiitos Jarkko kommenteista, oli mukava vilkaista ajattelijan maailmaan!

Aki Nieminen

Eivät ne psykiatrit ole niitä jotka auttavat, kuuntelevat ja keskustelevat... Mielenterveyshoitaja/Terapeutti ovat niitä joiden kanssa on hyvä luoda hoitosuhde. Terapiaan ei julkisella helposti pääse, johtunee siitä että Kela on ajettu antamaan tukea yksityisille terapeuteille. Miksi, oi miksi? Miksei niitä rahoja voisi ennemminkin käyttää julkisen puolen mielenterveyshoidon parantamiseen... Harmittaa että Suomessa annetaan ulkomaisten yhtiöiden rahastaa suomalaisten terveydellä...

Terveisin Aki "nutcase" Nieminen.

Käyttäjän Taksari kuva
Jani Pulkki

Terapeutit ovat kylläkin toiminimellä toimivia, usein sivutoimisia, mielenterveyshoitajia. Eivätkä mitään konserneja, yhtään en tiedä miten konserni kävisi terapeuttikoulutuksen ja mitä hyötyä ammattipätevyyden saaneella terapeutilla olisi työskennellä konsernissa, kun voi tehdä itselleenkin. Asiakkaitakaan ei yksi terapeutti voi määräänsä enempää ottaa vastaan.

Aki Nieminen

Kiitos korjauksesta.

Minusta yksityisten mielenterveyspalveluiden käyttämisen tukemista pitäisi silti rajusti vähentää ja palkata julkiselle puolelle terapeutteja, kas kun sairaita ihmisiä löytyy ympäri Suomea, niin isoista kaupungeista kuin pienistä kylistäkin. Esim. Lapin mielenterveyshuolto on ainakin pienemmillä paikkakunnilla todellakin olematonta. Se on lähinnä yhdistysten hommia...

Käyttäjän Taksari kuva
Jani Pulkki

Minä kärsin jonkin sorttisesta ahdistuksesta ja olen tietämättäni saanut paniikki/ahdistuskohtauksia. En tiedä mistä johtuvat, mutta mikäli on stressiä tai muu hankala tilanne elämässä niin saattaa olla ettei tee mieli mennä ollenkaan esim kauppakeskuksiin, toisaalta voin aivan hyvin olla lomalla vaikka kuinka täyteen ahdetulla aasialaisella torilla ilman mitään ahdistusta, ja jos ahdistus iskee niin alkoholi tarjoaa nopean avun..

Toimituksen poiminnat